Project X (2012) lupailee olevansa hauska teinikomedia perinteisine piirteineen, kuten alkoholi, bileet, nuoruus ja hauskanpito. Sellaisenaan se kuulostaa viihdyttävältä hömpältä, mutta totuus iskee päin näköä yhtenä 88 minuuttia kestävänä mauttomana ryöppynä.
Oletukseni Project X:ää kohtaan olivat korkealla, sillä rakastan viihdyttäviä, sopivan aivottomia teinikomedioita. Luettuani elokuvan hauskalta kuulostavan kuvauksen ihmettelin hieman 16 vuoden ikärajoitusta. Elokuvan alkaessa tajusin, että kuvaus oli johtanut minut täysin harhaan, odotukseni oli murskattu ja ikärajankin syy selvisi: härski ei riittäisi kuvaamaan Project X:ää ja pehmopornonkin käsite on jo taidettu ylittää menemällä reippaasti mauttomuuden puolelle. Mikäli olisin halunnut katsella riehumisen, alastomien naisten ja seksin vonkaamisen tylsää, tasapaksua soopaa, olisin valinnut tietoisesti toisentyyppisen elokuvan.
Project X oli ohjaajansa Nima Nourizadehin ensimmäinen kokopitkä elokuva, minkä myös huomasi. Hänellä oli kyllä selkeästi ollut hyvä kuva toimivasta teinikomediasta ja sen elementeistä, mutta toteutus ontui ja pahasti. Ymmärrän kyllä, että voisi kuvitella, että meitä nuoria on helppoa viihdyttää tekemällä elokuva tajunnanräjäyttävistä kotibileistä ja päihteistä, mutta se ei riitä. Vaikka elokuvan aihe olisi kuinka viihdyttävä tahansa, ei sitä voi jättää kuitenkaan täysin sisällöttömäksi.
Koko elokuvan juoni perustuu Thomasin (Thomas Mann) 17-vuotissyntymäpäiväjuhliin, jotka hänen kaverinsa Costa (Oliver Cooper) ja J.B. (Jonathan Daniel Brown) hänelle järjestävät. Juhlissa mopo karkaa koko ajan pahemmin ja pahemmin käsistä, ja lopulta koko asuinalue on kaaoksessa. Asioiden ylivieminen överiksi asti on useimmiten elokuvissa niin tyhmää, että se on jo hauskaa. Project X on kuitenkin onnistunut menemään niin yli, että yliviemisen hauskuuskin on jo ylitetty ja katsoja ei tunne muuta kuin epämiellyttävää myötähäpeää elokuvaa kohtaan. Toki Project X:ään on yritetty ujuttaa juomisen ja juhlimisen lisäksi kaikki muutkin mahdolliset perinteisen teinikomedian peruspiirteet, kuten opiskelijoiden välinen hankala romanssi, huumeet ja koulun coolit baseballpojat. Valitettavasti nämä elementit ovat jääneet vain vaisuiksi yrityksiksi ja hukkuneet kaiken nakuilun, koskettelun, jytämusiikin ja slowmotion-bailaamisen alle.
Eräs harvoista selkeästi hyvistä asioista Project X:ssä on näyttelijöiden roolisuoritukset. Pääosia esittävät kolme nuorta miestä ovat kaikki valkokankaan ensikertalaisia, mutta hoitavat hommansa mallikkaasti. Omasta mielestäni Thomas Mannia voisi verrata tyylillisesti ja ehkä hieman jopa ulkonäöllisestikin Michael Ceraan, joka on tunnettu muun muassa elokuvista Juno ja Year One – kaiken alku. Oliver Cooper on myös onnistunut hienosti räväkän, sosiaalisen vitsiniekan roolissa. Jos elokuva olisi myötähäpeän ja ahdistuneisuuden välissä antanut tilaa muillekin tunteille, olisi Jonathan Daniel Brownin esittämä J.B. voinut varmasti voittaa puolelleen katsojan sympatiat. Sivunäyttelijätkin osasivat toki kiitettävästi hyppiä uima-altaaseen, riisuutua ja keikuttaa vartaloaan musiikin tahdissa. Hyvä niin, sillä sitä heidän piti tehdä elokuvassa runsain mitoin.
Project X:n epäonnistuminen ei siis ole missään nimessä näyttelijöiden vika. Sen voi ehkä jollain tasolla laittaa Nima Nourizadehin ensikertalaisuuden piikkiin. Eniten kuitenkin ehkä hämmästyttää, että Todd Phillips on tuottanut elokuvan. Phillips tunnetaan Kauhea kankkunen -elokuvan tuottajana. Kyseinen pätkä on niittänyt suurta suosiota, ja se on oivallinen esimerkki siitä, kuinka alkoholin kanssa läträämisestä voidaan tehdä hulvattoman hauska elokuva. On siis kummallista, kuinka Phillips on onnistunut tuottaman Project X:n tasoisen elokuvan.
Kirjoittamani tekstin jälkeen 16-vuotiaat, tuntemattomien alastomien naisten vartaloita palvovat teinipojat luultavasti pitävät minua auttamattoman tylsänä ja vanhanaikaisena. Varmasti joku heistä voikin rakastaa Project X:ää sen kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hyvän maun vastaisessa materiaalissaan, mutta omasta mielestäni elokuva oli täydellinen pettymys.