Jalkapallo on loistava laji. Olen pelannut jalkapalloa noin yhdeksän vuotta, enkä ole vieläkään ajatellut lopettamista. Jalkapallonpeluu on antanut erittäin paljon, kuten hyvän fyysisen kunnon, paljon kavereita, tekemistä vapaa-ajalle sekä unohtumattomia voittoja – ja tappioita. Se on myös hyvää vastapainoa koulunkäynnille. Esimerkiksi kun koeviikko on käynnissä, treeneissä käyminen ja ulkonaolo piristävät, minkä jälkeen jaksaa taas lukea kokeisiin. Kaiken tämän lisäksi sain vielä kesätyön jalkapalloon liittyen, kun oma seurani tarjosi kesätöitä junioreiden pelien tuomaroinnin parissa.
Tottakai jalkapallossakin, niin kuin lähes jokaisessa muussakin lajissa, on miinuspuolensa. Treenejä saattaa olla viisi kertaa viikossa, eikä aina innostus lähteä harjoituksiin ole kohdillaan. Lisäksi välillä tuntuu siltä, että valmentajamme ottaa liian vakavasti esimerkiksi treenipoissaolot tai joukkueemme ottelut. Selvästi negatiivisin asia on kuitenkin, että usea joukkueemme pitkäaikainen pelaaja on lopettanut harrastuksensa. Pelaajien lukumäärä joukkeessamme viimeisen puolentoista vuoden aikana on vähentynyt huomattavasti. Ennen treeneissä saattoi parhaimmillaan olla 25 pelaajaa, nykyään niihin osallistuu 7 – 16 pelaajaa. Lukioaika onkin varmasti sellainen ajankohta, jona useat lopettavat harrastuksensa, kun koulu vie paljon aikaa tai jos harjoitusten määrä on liian korkea ja nuoret haluavat viettää vapaa-aikaansa kaveiden kanssa.
En vielä tiedä, kuinka pitkään joukkuueemme pysyy kasassa, mutta itse aioin jatkaa pelaamista niin kauan kuin vain joukkueessamme on tarpeeksi pelaajia. Jalkapallo on kuitenkin pääosin erittäin hyvä harrastus, joka on antanut itselleni paljon mahtavia asioita. Olenkin edelleen kiitollinen sille ala-asteen kaverilleni, joka ehdotti minulle, että aloittaisin jalkapallon harrastamisen.