Sotshin talviolympialaiset ovat ohi. Kisat ovat painuneet jo unohdukseen ja katseet kääntyneet odottamaan uusia urheilutapahtumia, kuten meillä Suomessa miesten jääkiekon mm-kisoja. Itse en kuitenkaan haluaisi jättää Shotshia vielä vaan ottaa kantaa monien urheilukisojen yleiseen ongelmaan: naisten huippu-urheilun tilanteeseen ja siihen, miten sitä yleensä pidetään vähempiarvoisena kuin miesten. Tätä juttua aloittaessani googlasin ”sotshin naisurheilu” ja sain yli 6000 hakua alkaen: ”sotshin seksikkäimmät naisurheilijat”, ”Venäjän olympiajoukkoeen naiset alusvaatteisillaan, katso kuvat”. Kesti kauan ennen kuin pääsin näkemään mitään oikeasti urheiluun viittaavaa. Tämä ärsytti. Naisten esineellistäminen on urheilussa ihan liian yleistä. Muutenkin naisurheilussa olisi paljon parantamien varaa. Miksi naisten urheilu on aina vähenpiarvoista kuin miesten? Miksi on olemassa niin sanotut naisten ja miesten lajit? Ja miksi naisten urheilussa kiinnitetään huomiota liikaa ulkonäköön urheilusuorituksen sijaan?
Milloin urheilusta tuli kauneuskilpailu?
Urheilevan naisen ulkonäön arviointi on turhankin yleistä. Korkeushyppääjän hieno suoritus saattaa jäädä vatsamakkaraskandaalin varjoon. Miehien ei tarvitse tällaistä sietää, eikä varmaan kenenkään miehen onnistumista veisi muutama lisäkilo vatsanseudulla. Urheilussa pitäisi keskittyä olennaiseen, siis urheiluun. Milloin urheilusta tuli kauneuskilpailu? Ja sitten on nämä urheiluvaatteet, joilla ei voi peittää muuta kuin kriittisimmät paikat. Tenniksen hameet tai yleisurheilijoiden asut eivät jätä paljonkaan arvailun varaa, lentopalloilijoiden urheilubikiineistä puhumattakaan.
Tasa-arvoa myös urheiluun
Sitten on naisurheilun arvostus. Niin sanotusti miesvaltaisissa lajeissa naisurheilijoiden määrä on hälyttävän vähäinen. Esimerkiksi jääkiekossa ei ole nuorille tytöille paljonkaan valinnanvaraa. Heidän on joko pelattava poikien kanssa siihen asti, kun tämä on vielä mahdollista tai pelata ringetteä, tätä naisten versiota jääkiekosta. Muutenkin nuorisotoiminnassa panostetaan liian paljon poikien kasvatukseen: he saavat esimerkiksi parhaimmat treeniajat. Pyydän tasa-arvoa! Vaikkei tytöistä tulisi mitään huippu-urheilun rahasampoja tulevaisuudessa, saavathan he silti harrastaa.
Jos puhutaan nyt vaikka suomalaisten ykköslajista, eli jääkiekosta. Koko suomen kansa kokoontuu yhteen seuraamaan, kun kansallissankareiden asemaan nousseet takatukkaiset miehet nostavat taas piskuisen maamme maailmankartalle. Me odotamme kisoja viikkoja ja elämme huumassa kokien voitot ja tappiot siinä missä pelaajatkin, kuin saavutukset olisivat omaa ansiotamme. Jääkiekko yhdistää kansaamme. Niin, siis miesten jääkiekko. Mutta missä ovat naiset? Naisten mm-kisat pidettiin viime keväänä siinä missä miestenkin. Mutta kuka meistä huomasi? Taisimme olla niin mieskiekkohuumassa, ettemme edes tajunneet tätä. Ja vaikka olisimme huomanneetkin, suurinta osaa ei olisi kiinnostunut. ”Lätkä on miesten laji. Te naiset voitte keskittyä taitoluisteluun, jos jäälläolo kiinnostaa”, tokaisi eräs tuttuni, kun kommentoin katsomon tyhjyyttä naisten jääkiekkopeleissä. Hyvänä esimerkkinä nasijääkiekon huonosta tilasta on se, että Suomen jääkiekkojoukkoeen ykköstähti, maailman parhaaksikin naismaalivahdiksi arvioitu Noora Räty kertoi epäonnistuneiden olympiakisojen jälkeen, ettei tiedä, aikooko jatkaa enää uraansa, koska ei näe itsellään etenemismahdollisuuksia. Naisille ei ole NHL:n kaltaista huippuliigaa, missä huippunaiset voisivat pelata. Periaatteessa kukaan naisista ei elä pelkästään jääkiekolla. Sille ei vaan löydy sponsoreita. Nooran onneksi hän on pääsemässä näillä näkymin mestisjoukkoe Kiekko Vantaan riveihin pelaamaan miesten 1-divisoinan peleihin. Maailman paras naismaalivahti 1-divisionassa on kuitenkin vähän surullista, vaikka miesten sarjasta onkin kyse.
Jääkiekko on vain yksi esimerkki. Monissa lajeissa naisia tunnutaan pitävän yleisesti heikompina. Miksi ammunnassa on omat sarjansa? Ainakaan itse en ole huomannut testosteronin määrän vaikuttavan siihen, kuinka hyvä on ampumaan. Kertokaa toki jos olen väärässä.
Ne ”miesten ja naisten lajit”
Voin suoraan sanoa, että yleisen käsityksen mukaan on olemassa tietyt lajit, jotka kuuluvat miehille, ja lajit, jotka kuuluvat naisille. Naisten kuuluu ratsastaa, harrastaa tanssia, taitoluistelua tai muita esteettisiä lajeja. Miesten lajeihin taas kuuluu jääkiekko, autolajit ja paini. Nämä ovat selvästi miehekkyyttä vaativia lajeja. Mutta emmehän ole kaikki samanlaisia. Eivät kaikki miehet ole suuria lihaskimppuja eivätkä naiset heiveröisiä keijukaisia. Naisetkin haluavat pelata jääkiekkoa, ajaa rallia ja painia ilman, että heitä haukutaan liian miehisisksi. Tai haluavat miehet tanssia tai ratsastaa ilman homo-huuteluita. Mikä edes määrittää sen, mikä on liian miehistä tai liian naisellista?
Hienoja asioita on myös tapahtunut. Maailma muuttuu ja siinä samassa ajatusmaailmatkin. Hyvin miesmäisenä lajina pidetty lumilautailu on nykyään aika sukupuolineutraalia, myös huipulla. Monet lajit kuuluvat molemmille sukupuolille, ja niihin myös tunnutaan panostettavan ihan yhtä paljon. Etenemme pienein askelin. Oli mukavaa huomata, että Sotshin olympialaisissa puolet osallistujista oli naisia ja myös niissä vähemmän naisellisissa lajeissa tuntui olevan osallistujia ja hyvä taso. Parannettavaa on minusta eniten mielipiteissä ja yleisessä ajattelutavassa. Jos muutamme ajatustapojamme aina pieni asia kerrallaan, pääsemme lähemmäksi tasa-arvoisempaa maailmaa. Pitää vain aloittaa pienistä asioista – kuten urheilusta.