Kävelemme ulos saapuvien terminaalista ja tapaamme isäni lapsuuden ystävän. Tervehdimme antamalla poskipusun ensin vasemmalle, sitten oikealle ja jälleen kerran vasemmalle. Matkaamme kohti Amstelveeniä, jossa tuttavamme asuvat ja jossa viettäisin seuraavat viisi päivää.
Vietettyäni aikaa Hollannissa huomasin monia asioita, joista suomalaiset voisivat ottaa mallia. Suomessa vieraanvaraisuus tuntuu olevan yksi tärkeimmistä piirteistä, mitä pitää ottaa huomioon, kun vieraita tulee kylään. Hollannissa vieraaanvaraisuus on yliarvostettua. Vieraiden tullessa kylään tarvitaan vain kaksi asiaa: naposteltavaa ja juomista (olutta, viiniä, snapseja).
Illemmalla menimme suosittuun sushi-ravintolaan. Hämmästyin siitä, kuinka tarjoilijat, baarimikot ja muut työntekijät osasivat hymyillä ja palvella asiakkaita, vaikka heillä oli kiire. Ravintola tarjosi jopa koko seurueelle illan juomat, sillä jouduimme odottamaan yli tunnin. Odottelu oli siis sen arvoista! Suomesta tuskin mitään saa ilmaiseksi ja ystävällistä palvelua on usein turha odottaa. Ravintolapäälikkö tuli henkilökohtaisesti kättelemään meitä kaikkia lähtiessämme ja pahoitteli vielä kovasti odotteluamme, mutta odottelu unohtui hyvän ruuan ja seuran jälkeen!
Näimme lehdessä mainoksen Suomi-tapahtumasta, jossa olisi perinteisiä suomalaisia leivonnaisia, käsitöitä ja ohjelmaa. Siellä ei kylläkään ollut paljon mitään äsken mainituista suomalaisista asioista! Päivä oli aurinkoinen, joten ihmiset istuivat ulkona siemailemassa ”suomalaista” kahvia. Tuttavamme kertoi, että tämä oli yleinen hollantilainen tapa viettää päivää. Ihmiset kokoontuvat kahville sovittuun paikkaan ja vaihtelevat kuulumisia. Suomi-tapahtuma oli hivenen niukka, mutta silti ihmiset nauttivat auringosta, leivoksista, kahvista ja seurasta. Nähtävästi hollantilaiset pitävät seurapiirielämästä, sillä ihmisten tapaaminen on tärkeää, jotta suhteet pysyvät hyvänä. Ehkä näin on parempikin, sillä Hollanti on niin pieni maa, että kaikki asuvat lähekkäin. Olisihan ikävää törmätä vihamieheen jatkuvasti!
Amsterdamissa ihmiset istuivat ulkona ja tarkkailivat maailman menoa. Ulkona oli paljon ihmisiä, vaikka ilma ei ollut mikään erikoinen. Vähän väliä tihkui pientä sadetta, mutta se ei väkijoukkoa hetkauttanut. Amsterdamin kadut olivat täynnä turisteja ja paikallisia. Enemmän kylläkin turisteja. Polkupyöriä näkee Hollannissa paljon, sillä niillä on nopeampaa ja halvempaa matkustaa kaupungissa. Hollannissa pyöräileminen, lenkkeileminen, soutaminen ja urheilu näyttävät olevan osa elämäntapaa. Aina näkyy jossain joku, joka lenkkeilee tai tekee muuta urheilua. Suomessa ei niinkään harrasteta monipuolista urheilua, taikka sitten sille ei ole niin hyvää mahdollisuutta. Soutaminen Helsingin Kauppatorilla ei kuulosta hyvältä ajatukselta! Kaikista hassuinta on, että hollantilaiset tervehtivät ohimeneviä ihmisiä, vaikka eivät tunne heitä. Miksei Suomessa tehdä niin?
Kaiken kokemani perusteella väitän, että Hollanti on iloisten ihmisten maa ja meidän suomalaisten tulisi ottaa heistä mallia. Hollantilaiset ovat ystävällisiä, sosiaalisia ja huolehtivat omasta terveydestään. Kaupoissa ja ravintoloissa myyjät osaavat ottaa asiakkaat huomioon. Ihmiset tervehtivät ja tuntuvat olevan aidosti kiinnostuneita toisten elämästä. Suomessa taas yritetään kaikin mahdollisin tavoin välttää katsekontaktia tuntemattomiin ja joskus jopa tuttuihin ihmisiin. Rentoa ja ystävällistä asennetta meille jäyhille suomalaisille!
- Kanavat halkovat kaunista kaupunkia.