Näin abivuotena olen monien muidenkin tavoin todennut, että kirjasto on mainio paikka kirjoituksiin lukemiseen. Kotona on vaikeaa keskittyä, kun on paljon muutakin tekemistä tarjolla: Netissä surffaaminen, telkkarin katsominen ja kokkaaminen. Puoli vuotta vanhojen Ilta-Sanomien lukeminen tai jopa oman huoneen siivoaminen voi tuntua kotona houkuttelevammalta kuin opiskeleminen.
Erityisesti pidän Ison Omenan kirjastosta, sillä se on viihtyisä ja sijaitsee hyvällä paikalla. On hyvin vaivatonta piipahtaa alakerran ruokakaupassa nälän iskiessä.
Omenan kirjastossa on kylläkin se huono puoli, että se on nykyisin vähän liiankin suosittu. Kirjasto vetää puoleensa opiskelijoiden lisäksi myös äänekkäitä nuorisojengejä, jotka kertailevat edellisen viikonlopun tapahtumia niin teatraalisesti kuin mahdollista. Koulukirjat ovat auki pöydällä, mutta niihin tuskin vilkaistaan, kun kännykkäpelien pelaaminen – äänellisellä tietenkin – ja mehukkaat juorut vievät huomion kokonaan.
Ei kirjasto ole mikään hengauspaikka! Kuulumisia voi vaihdella kovaäänisesti ihan missä vain muualla. Kodin lisäksi kirjasto on ainoa paikka, jossa voi lukea rauhassa. Mielestäni ”kirjastotätien” kuuluisi pitää vähän parempaa huolta siitä, ettei joidenkin läsnäolo häiritse muiden lukemista. He nyt kuitenkin ovat töissä siellä. Yleensä kirjaston asiakkaan valittaessa riehujat rauhoittuvat hetkeksi, mutta jo muutaman minuutin päästä siellä revetään äänekkääseen nauruun. Tässä kohtaa en kehtaa mennä enää valittamaan toista kertaa.
Pitäisi varmaan jatkossa käyttää inhottavia korvatulppia, jotka eivät koskaan pysy korvissa. Tai löytää rauhallisempi kirjasto.