Green Deal in VR -hanke päättyy keväällä – mitä hankkeelle kuuluu nyt, Tatjana Kajala?

Verkostoitumista ja virtuaaliosaamista

Green Deal in VR -hanke vietti liikkuvuusviikkoaan Otaniemen lukiossa syksyllä 2024. Vuosi sitten viikkoa vietettiin Virossa ja syksyllä Itävallassa. Tänä keväänä hanke tulee päätökseen. Mitä hankkeelle kuuluu nyt, koordinaattori Tatjana Kajala?

Mikä tunnelma on nyt, kun on uusi vuosi ja hankkeen viiimeinen kevät alkamassa?

Todella hyvät fiilikset. Ollaan onnistuttu näissä hankkeen tavoitteissa erittäin hyvin tähän mennessä. 2024 meillä oli meneillään toinen opiskelijaliikkuvuus ja sen jälkeen ollaan toteutettu vielä kaksi opiskelijaliikkuvuuta. 24 opiskelijaa per lukukausi on osallistunut aina tähän hankkeeseen, ja he ovat oppineet sekä tämän teknisen osuuden eli VR-oppimisympäristöjen laatimisen että sen ideointiprosessin. Tärkeimpänä siinä oli kansainvälinen yhteistyö, ja siinä suhteessa on tavoitteet täyttyneet erinomaisesti.

Ja tämä loppukevät: tämä on ikäänkuin tilintarkastusta kaikilta osin. Palataan tavoitteisiin ja tuloksiin sekä arvioidaan niitä. Ennen päätöstapahtumaa opiskelijat tekevät yhteistyötä pienemmissä porukoissa. Päätöstapahtumassa on vielä viimeinen mahdollisuus kansainväliselle yhteistyölle.

Mikä on Green Deal in VR?

Green Deal in VR -hanketta edelsi kestävyyskasvatuksen hanke, joka oli OPKH:n rahoittama. Hankkeen päätöskyselyssä kysyttiin, mitä fiiliksiä kestävyysasiat herättävät opiskelijoissa. Siellä oli aika tasaisesti sekä ahdistusta kestävyysasioita kohtaan että toisaalta mielenkiintoa. Me lähdimme tarjoamaan opiskelijoille työkaluja siihen, miten ahdistuksesta pääsee eroon tai miten sitä voisi vähentää.

Tarkoitus oli näyttää, että opiskelijat ja heidän sukupolvensa eivät ole yksin näissä kestävyysasioissa, vaan näitä pohtii erittäin moni aikuinen. He eivät joudu kamppailemaan kestävyyspulmien kanssa yksin eivätkä ratkomaan edellisten sukupolvien tuottamia ongelmia vaan myös moni aikuinen tekee tämän piirissä paljon töitä. Me emme ole yksin näiden asioiden kanssa, vaan se on nimenomaan kansainvälistä yhteistyötä.

Minun mielestäni erittäin arvokasta on se, että jo tässä kohtaa nuoret pääsevät tekemään kansainvälistä yhteistyötä ja että he ymmärtävät, ettei se ole sen kummempaa. Kansainvälisen yhteistyön ei tarvitse olla erityistä laatua vaan kuka tahansa voi sitä tehdä. Jopa lukiotasolla opiskelijat pystyvät aika moneen asiaan.

Tämä hanke tarjoaa lukiolle ja opiskelijoille kansainvälisiä verkostoja. Moni meidänkin lukiolaisista ja partnerikoulujen opiskelijoista, jotka ovat kiinnostuneet näistä kestävyysaiheista, lähtevät opiskelemaan niitä eteenpäin. Siitä tulee vankka verkosto, jota voi tulevaisuudessakin hyödyntää ja ratkoa ongelmia ja haasteita aikuisenakin. Olemme kuulleet, että osa opiskelijoista ovat eri maista pyrkineet samoihin yliopistoihin opiskelemaan. Tämä osoittaa käytännössä, millä tavalla opiskelijat hyödyntävät näitä verkostoja.

Missä hankkeen päätöstilaisuus tapahtuu ja pääseekö sitä seuraamaan? 

Päätöstapahtuma pidetään täällä Otaniemessä, ja on arvioitu, että noin 100 ihmistä osallistuu siihen hankkeen puolesta eli eri opettajia, tekijöitä ja osallistujia. Meidän opiskelijat ovat myös tervetulleita seuraamaan sitä. Päätöstapahtuma pidetään keskiviikkona 6.5.2026, ja se kestää käytännössä koko päivän. Siinä on sekä keynote-puheita että opiskelijoiden esitelmä viimeisestä projektistaan.

Kolme opiskelijaa per osallistujamaa tulee tekemään töitä jo pari päivää ennen päätöstapahtumaa. Käytännössä he luovat hyvin tiivistetyssä aikataulussa pienimuotoisen oppimisympäristön. Aiheena siinä on yhdessä tekeminen ja se, mitä yhteistyössä muiden kanssa voidaan saada aikaan. He esittelevät valmiita tuotoksiaan päätöstapahtumassa. Meillä on mukana myös raati, johon ollaan saatu myös tämän hankkeen alumni mukaan, eli on hauska nähdä, miten tämä ympyrä sulkeutuu.

Olemme koko edellinen vuosi päässeet tekemään yhteistyötä meidän ukrainalaisen ystävyyskoulun kanssa. He ovat etäyhteyksin olleet mukana sekä luennoissa että luomistyössä. Heiltä on saatu opiskelijoita mukaan ja nyt keväällä on tarkoitus, että myös ystävyyskoulusta kolme opiskelijaa ja kaksi opettajaa pääsevät paikan päälle. Eli meillä on neljän hengen tiimit.

Oliko alkukyselyssä ilmennyt ahdistus ilmastonmuutosta vai kestävään elämäntapaan kohtaan?

Luulen, että sekä että. Sekä siihen, mihin ilmastonmuutos on menossa että toisaalta siihen reagoivatko ihmiset ja onko se enemmän yhteiskunnan vai yksilön vastuulla? Toki yksilön valinnoilla on aina merkitystä, mutta pyrkimys on ollut osoittaa, millä tavalla mitkäkin asiat tapahtuvat. Lainsäädännölläkin ja yhteiskunnallisella tekemisellä on todella suuri merkitys. Asioiden kanssa ei kukaan ole yksin. 

Koetko, että tämä hanke on jollakin tavalla vähentänyt ahdistusta ilmastonmuutosta tai kestävää elämäntapaa kohtaan?

Ainakin meidän kyselyiden perusteella voin sanoa, että kyllä. Ne, jotka ovat olleet tässä mukana, ovat tehneet tutkimustyötä aina tiettyyn aihepiiriin liittyen. He ovat kokeneet, että tiedon saanti on helpottanut heidän ilmastoahdistustaan. Se on avartanut heidän ajatusmaailmaansa ja asennoitumistaan ja näyttänyt sitä, mitä kaikkia mahdollisuuksia heillä on vaikuttaa. Tavallaan toivoa luodaan tekojen kautta.

“[Hanke] kehitti kykyäni kirjoittaa ytimekästä ja ymmärrettävää tekstiä englanniksi, sekä ajatella opetuksellista sisältöä selkeinä ja loogisina kokonaisuuksina. Työskentely vaati tiivistä yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa, ja opin samalla paljon ryhmätyöstä, aikatauluttamisesta ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta” – hankkeeseen osallistunut oppilas.

Osaatko sanoa jonkun hetken, joka on jäänyt erityisesti mieleen hankkeessa? 

Niitä on todella paljon. On aina ainutkertainen hetki, kun nuoret pääsevät tapaamaan livenä pidemmän etätyöskentelykauden jälkeen. Yhtä lailla myös koko liikkuusviikko. Aina todella tunnepitosta on myös se, kun lähdetään kotiin. Se, että näkee, miten opiskelijat pääseevät pitkän odottelun jälkeen toteuttamaan yhdessä livenä sitä oppimisympäristöä ja minkälainen kuhina käy luokkahuoneessa.

Totta kai myös yksittäiset kulttuurioivallukset, mitä opiskelijoille tulee, ovat tärkeitä. Minulle hankkeen koordinaattorina raporttien lukeminen on tunteikas hetki, koska siinä pääsee objektiivisesti analysoimaan tavoitteiden asettelua ja sitä, kuinka ne ovat toteutuneet. Toisaalta siinä on sitä tunnepuolta, että ymmärtää, mitä kaikkea on tullut tehtyä oikein ja toisaalta mitä kaikkia oivalluksia nuoret saivat siitä hankkeesta. Heiltä on esimerkiksi tullut todella paljon palautetta siitä, mitä he ovat oppineet itsestään ja omista voimavaroistaan ja siitä, mihin kaikkeen he pystyvät.

Hanke on auttanut monia heistä ymmärtämään, mihin he kykenevät niin yksin kuin toisten vertaiskavereiden kanssa. Jokainen kausi näyttää olleen todella avartava kokemus monelle ja antaneen varmuutta moneen osaamisalueeseen, vaikka kielitaitoon. Olipa se lähtötaso mikä tahansa, jokainen on kehittynyt omalta tasoltaan huimasti aina yhden kauden aikana.

Raportointi ja laadun tarkastus ovat taas meidän koordinaattoriporukalle huippuhetki. Havaitaan, että työllä on ollut merkitystä. Sitten niitä tuloksia ja oppeja siitä, mikä on kannattanut ja minkä olisi voinut tehdä toisella tavalla tietysti mielellään jaetaan.

“Asioiden kanssa ei kukaan ole yksin.”

Osaatko tarkemmin sanoa jotain, mitä olisit tehnyt toisella tavalla?

Totta kai meillä on ollut viilattavia yksityiskohtia, mutta varmaan jo viimeisen vuoden aikana ollaan menty semmoisella vakiintuneella kaavalla. Esimerkiksi ensimmäisen opiskelijaliikkuvuuskauden jälkeen me tehtiin paljonkin muutoksia, millä aikataululla tehdään mitäkin ja mikä sopii jokaisen kolmen koulun aikatauluihin. Jos esimerkiksi ensimmäinen kausi oli meillä viikoittaisia tapaamisia, muihin kausiin vaihdettiin, että pidimmekin joka toinen viikko vähän pidempiä sessioita.

Muuten mielestäni suunnitelutyötä on tehty partnereiden kanssa niin tiiviisti, että jokaisella on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tullaan tekemään. Mielestäni hanke on onnistunut niissä puitteissa, mitä meillä on ollut tarjolla sekä ajan että kaikkien muidenkin resurssien osalta. Jopa voisin väittää, että ollaan onnistuttu myös viestinnässä, mikä yleensä järjestävänä tahona aina jännittää, että tuleeko tarpeeksi kerrottua ulospäin asioita. Minun mielestäni siinäkin ollaan onnistuttu lopulta aika hyvin. 

Koetko, että tätä hanketta pitäisi vielä jatkaa tai tarvitaanko tällaisia hankkeita tulevaisuudessa lisää?

Ehdottomasti. Otaniemen lukio on jo aikaismeminkin osallistunut KA2-kumppanuushankkeisiin, mutta koordinaattorin roolissa tämä on meille ensimmäinen.

Tästä hankkeesta on koululle jäänyt todella paljon arvokasta osaamista. Meillä on tullut selvä harppaus digitaidoissa – niin henkilöstöllä kuin opiskelijoillakin. Näen sen perusteella, että ehdottomasti kannattaa jälleen kerran lähteä ideoimaan, missä voidaan näitä uusia taitoja uudestaan käyttää, ja hyödyntää sitä teknologiaa, mikä on saatu tänne koululle.

Vaihtoehtoja on useampia. Meillä on todella idearikas henkilöstö eli sen puolesta varmasti jotakin tulee kehkeytymään. Jotakin taustaideointia on jo ollut tuolla opettajahuoneessa. Halutaan, että jatkohankkeet palvelisivat yleislukiota ja olisivat monialaisia kokonaisuuksia.

Nykyisessä hankkeessa olemme onnistuneesti yhdistäneet monet eri oppiaineet, ja näitä oppimisympäristöjä voi käyttää monen eri oppiaineen näkökulmasta. Niillä voi havainnollistaa jotakin tiettyjä asioita vaikka äidinkielessä, vieraissa kielissä, luma-aineissa, taide- ja taitoaineissa ja humanistisissa. Psykologiankin tunnilla on analysoitu peliteknologiaa ja pelaajien valintoja pohjautuen hankkeemme oppimisympäristöihin.

Toivottavasti saadaan jatkoa, ja voi olla, että ainakin osittain on samoja partnereita tulevaisuudessa. Vähintäänkin tätä teknistä osaamista pystytään hyödyntämään esimerkiksi myös siinä KA1:n puolella eli lyhyiden vaihtojen puolella esimerkiksi pyrkiessä EU:n perustavoitteisiin, joihin tämä digitaitojen kehittäminen suurimmalta osalta myös kuuluu.

Aiotko itse opettajana joillakin kursseilla hyödyntää oppimisympäristöjä tai ylipäätänsä taitoja, joita on hankkeesta kertynyt?

Ehdottomasti. VR-oppimisympäristöjen luomiseen liittyvät lisenssiasiat. Jos tarpeeksi monta kollegaa on halukkaita, että hankitaan koululle lisenssi, luulen, että lisenssit järjestyvät.  Tosin ensisijaisesti tätä tehdään hankerahoituksella.

Esimerkkejä teknologian hyödyntämisestä ovat mm. se, että nykyisen hankkeen puitteissa minä ja muutama kollega olemme kokeilleet VR-ympäristöjen luomista osana tavallista projektiviikon toimintaa. Lisäksi olen viime vuonna kuvataidediplomit kuvannut ja tehnyt niistä kokeiluympäristön kokeillakseni tehdä digitaalisen kaksosen diplomien näyttelystä.

Näitä oppimisympäristöjä, jotka ovat tosiaan kaikkien avoimessa käytössä kesäkuuhun 2028, olen hyödyntänyt omilla oppitunneillani. Esimerkiksi kun puhutaan sanastosta, joka liittyy energiantuottamiseen ja eri energiamuotoihin, vaikka Englanti 7-kurssilla, olemme käyttäneet näitä oppimisympäristöjä oppimateriaalina. Ilmeisesti niitä on nyt tullut käytettyä ja se on kantautunut opiskelijoidenkin pakeille, kuten opiskelijatkin ovat noteeraaneet Green Deal in VR toimintaa perinteisissä abimeemeissään.

Todella mielelläni hyödynnän oppimisympäristöjä itse ja tiedän, että ainakin kielten, äikän, mantsan, historian ja yhteiskuntaopin kollegat ovat näitä hyödyntäneet omilla tunneillaan. Hankkeessamme on useampi lopputuote: oppimisympäristöt ovat yksi niistä, mutta lisäksi olemme tuottaneet toimintakortteja opettajille. Toimintakortit ovat yhdessä partnerikoulujen kanssa luotuja tuntisuunnitelmia, joita on myös testattu käytännössä ja jotka toivottavasti madaltavat opettajien kynnystä lähteä kokeilemaan ympäristöjä tunneillaan. Tämäkin materiaali on vapaasti saatavilla meidän nettisivuilla kesäkuuhun 2028.

Euroopan Green Deal -sopimuksen mukaan EU:ssa tulee vähentää 55 prosenttia päästöistä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa hallitus tekee ilmastotoimia, mutta emme kuitenkaan tule saavuttamaan ilmastotavoitteita.

Uskotko, että Suomella on vielä mahdollista päästä ilmastotavoitteiisiin ja jos on, miten?

Vaikea kysymys, ja tämmöinen henkilökohtainen poliittinen kantakin. Sopimuksia on hyvä olla, jotta meillä on jotakin, mitä kohti mennä. Toteutuuko ne kokonaan täysin vai ei, on sitten taas asia erikseen. Joka tapauksessa tärkein pihvi minun mielestäni siinä on se, että lähdetään kehittämään toimintaa oikeaan suuntaan.

Tavoitteiden toteutumista toki kannattaa seurata, mutta sitä ei kannata stressata liikaa. Todellakin tavoitteilla on merkitystä, mutta ne ovat sitä varten, että ne säätelevät toimintaa ja luovat uria tekemiselle. Me näemme, mihin kohti meidän pitää omaa toimintaamme ja tavoitteitamme suunnata. Se on ehkä tärkein pointti kaikessa strategiatyössä.

Toivottavasti pääsemme ainakin mahdollisimman lähelle niitä tavoitteita, mitä on asetettu. Varmaan päättäjät ennen pitkää tekevät arvion siitä, että missä mennään ja asettavat sitten uusia tavoitteita. Kuten tämäkin hanke korostaa, siihen tarvitaan kaikki. Se ei ole yhden ihmisen päätettävissä, vaan nimenomaan tämän päätöksenteon lainsäädännön ja oikeiden linjausten kautta on tärkeää menetellä. Toivottavasti tämänkin kaltaiset hankkeet näyttävät sen, että millä tavalla päästään demokraattisin keinoin kulkemaan kohti tavoitetta.

Minkälaisen jäljen tämä hankin jättää tai minkälainen merkitys tällä hankkeella on ollut?

Hankkeessa mukana olleille kouluille, opiskelijoille, osallistujille ja opettajille tärkein vaikuttavuustekijä on siinä, että olemme päässeet tarkastelemaan Green Dealia, EU:n lainsäädäntöä ja kestävyysasioita samassa yhteydessä. Hahmotetaan paremmin kokonaisuutta ja miten me voimme EU:n kontekstissa vaikuttaa kestävyysasioihin. Me olemme kestävän rakentamisen aihekokonaisuuden yhteydessä puhuneet siitä, mikä kaikki on ollut kestävää valintaa jo ennen kuin uusia teknologioita on alettu soveltamaan ja mitä kaikkea voidaan oppia entisajan rakennusteknologioista versus sitten moderneista.

Toinen erittäin tärkeä vaikuttavuustekijä on kansainväliset verkostot, joita olemme pystyneet tarjoamaan opiskelijoille, ja se, että olemme kehittäneet meidän koulun kansainvälisiä verkostoja.

Olemme oppineet paljon partnereilta siitä, miten eri maissa hoidetaan asioita, mitä mahdollisuuksia yhteisille projektitoiminnalle on ja millä tavalla tämmöistä isoa hanketta hoidetaan ja toteutetaan. Vaikuttavuutta on ollut myöskin taitojen puolesta, esimerkiksi kyselyiden perusteella 80 prosenttia osallistujista on kokenut, että kielitaitonsa on kehittynyt. Jokaisen oma osaaminen ja digitaidot ovat myös kehittyneet. Olemme pystyneet antamaan sekä opettajille että opiskelijoille nykyaikaisia digitaitoja, ja näitä he pystyvät hyödyntämään omassa tulevaisuuden työelämässään.

Me olemme pystyneet tarjoamaan kaikille osallistujille mahdollisuuksia tavata tietyn alan eksperttejä. Opiskelijat ovat myös saaneet kontekstia omalle tekemiselleen ja kontakteja huippunimiin, mitä kukin ala tarjoaa.

Olemme levitelleet materiaaleja ja sitä, minkälainen prosessi tämä on ollut kokonaisuudessaan ja miten tämä hanke on rakennettu tai miten vastaavia hankkeita voi rakentaa. Me olemme olleet viime vuoden keväänä ITK-konferenssissa mukana kertomassa, miten digitaalista puolta voi pedagogiikassa soveltaa. Viime vuoden syksyllä olemme dissiminoineet hanketta OPKH:n järjestämissä kansainvälisyyspäivissä, ja se on ollut todella suosittu ja erinomaista palautetta niittävä kokonaisuus. Olemme saaneet meidän ukrainalaisen partnerikoulun mukaan. Myös vaikeissa olosuhteissa tehdään, mitä pystytään ja vaikutetaan siihen, että koulutuksen kautta luodaan toivoa vaikeasta maailmantilanteesta huolimatta.

“Sopimuksia on hyvä olla, jotta meillä on jotakin, mitä kohti mennä.”

Onko sinulla kehotus meidän lukijoille tähän hankkeeseen liittyen?

Toivon, että moni tulisi päätöstapahtumaan kuuntelemaan eri vierailijoiden puheenvuoroja, koska niistä saattaa oppia, mitä on teknologian, pedagogiikan ja kestävyysaiheiden yhteistekeminen. Jos jotakin tulee katsomaan päätöstapahtumassa, niin opiskelijoiden tuotoksia ja heidän esitelmiä. Tapahtuma on kello 9-15 välillä, ja opiskelijoiden puheenvuoroja kuullaan 12-14 välillä.

Kun Green Deal -porukkaa on vielä viimeistä kertaa täällä koululla näkyvästi liikkeellä tekemässä pohjatyötä päätöstapahtumaa varten, toivon, että Otiksen opiskelijat ottavat heidät avosylin vastaan, tulevat keskustelemaan ja vaihtamaan mielipiteitä sekä hyödyntävät kotiin päin suuntautuvaa kansainvälisyysverkostoitumismahdollisuutta. Voit esimerkiksi hakeutua majoittajaksi yhdelle hankkeen opiskelijalle, sillä isäntäperheitä haetaan yhä.

Tapahtuma tarjoaa oivan mahdollisuuden päästä puhumaan myös ukrainalaisten opiskelijoiden kanssa. Virolaiset ja itävaltalaiset opiskelijat puolestaan saattavat olla joillekin jo ennestään tuttuja, sillä keskuudessa on niitä, jotka ovat jo aikaisemmin osallistuneet hankkeeseen.

Käykää pelaamassa oppimisympäristöjämme ja hyödyntäkää niitä ja hankkeen nettisivuille tulevia sanastoja opinnoissanne. Kevään aikana tulee myös sanastot nettisivuille. Niitä voi monin tavoin hyödyntää omissa kieliopinnoissa.

Teksti transkriboitu Uniscribella.