Felix Nikander ei ole koulussa

Tänä syksynä juhlitaan Pohjois-Tapiolan yläkoulun ja lukion 50-vuotisjuhlaa. Juhlaohjelmassa Lammen perheen steppiesitys herättää huomiota. Mistä oikein on kyse?

Ilkka Lampi, hänen veljensä ja siskonsa ovat käyneet Pohjista –  jo silloin, kun yläkoulun ja lukion sijasta käytettiin termejä oppi- ja kansakoulu. Tällä hetkellä Ilkan poika ja tytär käyvät myös Pohjista, toinen yläastetta ja toinen lukiota. Saan tilaisuuden tehdä tutkimusmatkan 60-luvun Pohjikseen.

”Tuota parakkia (nappulaa) ei silloin ollut, eikä myöskään osaa tästä ruokalasta. Kivaltahan tämä nykyään näyttää, sillä ei täällä minun aikanani muuta rakennusmateriaalia ollut käytetty kuin betonia ja tiiltä. Vaikka oltiinkin 60-luvulla, ei yliräikeitä värejä sisustuksessa kuitenkaan näkynyt”, kertoo Ilkka.

Silloisessa Pohjiksessa tekniikkaa edustivat yksi televisio ja muutama magnetofoni, joita käytettiin apuna kielten oppitunneilla. Kuulostaa hassulta, kun on itse tottunut Smart boardeihin sun muihin vempaimiin. Sama lukujärjestys oli voimassa aina vuoden. Mitään opiskeluun liittyviä linjoja ei ollut. Lukiossa oli tarjolla vain erikseen matematiikkapainoitteista sekä kielipainoitteista opetusta.

”Olihan se jäykempää touhua tuolloin. Ennen oli ehkä vähän vaikeampaa löytää se oma juttu, kun ei paljonkaan valintoja voinut koulunkäynnin suhteen tehdä”, Ilkka pohtii. Kuitenkin äidinkielentunneilla kuulemma näyteltiin usein. Siitä koulumme ILME-linja onkin saattanut saada alkunsa.

Ilkka jätti lukion viimeisen vuoden väliin tanssiharrastuksensa takia. Kansallisbaletissa tanssiminen vei paljon vapaa-aikaa. Ilkka muistaa erityisen hyvin yhden tietyn opettajan Juhani Markkasen, joka toimi liikunnanopettajana ja sai Ilkan lisäksi monet muutkin oppilaat innostumaan liikunnasta.

Tuleeko muitakin muistoja jostain tietystä opettajasta mieleen? ”Vasta muutama vuosi sitten eläkkeelle jääneeseen Taisto Virtaseen liittyy eräs hauska tarina: Taisto oli niinä päivinä nuori matematiikanopettaja. Oppilaat tiesivät hänen olevan sinkku, ja jotkut heistä sitten antoivat Taistolle erään naisen puhelinnumeron. No, Taistohan sitten soitti saamaansa numeroon ja mitäs siitä sitten seurasikaan? Nykypäivänä Taisto on naimisissa sen samaisen naisen kanssa!” tarinoi Ilkka.

Luulisi, että opettajat olisivat olleet silloiseen aikaan hyvin tiukkoja. Käsitykseni kuitenkin osoittuvat vääriksi – ainakin Pohjiksen kohdalla. ”Keksin kolmelle opettajalle vähän ivailevat lempinimet. Oli Pullatiivi, Spiidi ja Löysä. Lempinimethän sitten levisivät, kiitos veljeni, mutta nämä opettajat loppujen lopuksi itse omaksuivat uudet nimensä”, Ilkka naurahtaa. Yksi näistä kolmesta opettajasta ”Löysä” saattoi koepäivänä pyytää joltain oppilaalta vihkoa lainaksi, selata sitä ja alkaa keksiä ja luetella kysymyksiä itse koetilanteessa.

Musiikkiluokan oppilaat pystyivät varaamaan illaksi. Jos haaveili vaikkapa bändin perustamisesta, oli treenipaikka siis jo tiedossa. Kouluruokaakaan ei tarvinnut syödä, vaan ruokavälitunnilla saattoi käydä kotona syömässä. Ja sehän oli 60 m päässä koulusta asuvalle Lammen perheelle helppoa. ”Kerran heräsin 5 minuuttia vaille kahdeksan ja ehdin silti ajoissa kouluun”, muistelee Ilkka. Loistosuoritus, sillä silloiseen aikaan koulu alkoi aina tasan kello kahdeksalta.

Epäselvää on enää se, mistä Pohjis on rennon ilmapiirinsä perinyt. ”Meillä oli sellainen luokan oma sisäpiirivitsi. Felix Nikander -nimistä henkilöä ei luokallamme ollut, mutta huijasimme vähän sijaisia. Aina sijaisen pitämän nimenhuudon loputtua kerroimme hänelle, että Felix Nikander on poissa. Sijaiset olivat aina, että ”Ai Felix Nikander. Hmm, selvä” ja lisäsivät sitten nimen nimenhuutolistaan. Seuraavalla oppitunnilla oli siinä oikealla opettajalla ihmettelemistä, kuka ihmeen Felix Nikander? ” nauraa Ilkan isoveli.

Palataanpa vielä siihen Lammen perheen steppiesitykseen. Voitteko antaa jotakin esimakua tulevasta esityksestänne?
”Sen voin paljastaa, että esitys on hyvin up-to-date (ajan tasalla)…” Ilkka vihjaa.