Zalman ja Lindan runokokoelma
Mieltä jäi miettimään
Kasvaa puu metsässä
Keinahteli kovassa tuulessa
Muut puut kaatuivat
Jopa kasvit ympärillä uupuivat
Mutta miksi puu ei
Sitä se jäi mieltä miettimään
Katso kauas
Toivon kipinäni oli kuollut
Kas nyt se elää
Koska erilainen olen aina ollut
Ei minulla ole huolia enää
Toivonkipinäni ei koskaan kuollut
Katson kauas kaukaisuuteen
Erilainen olen aina ollut
Tulen olemaan, en enempää enkä vähempää
Sekoita värit
Punainen, sinen, keltainen
Värit loistavat
Toisistaan erottavat
Sekoita keskenään
Syntyy jotain aivan uutta
Tämä on parhaakseni
Hän puhui minulle sanoin:
”Mä en tiedä milloin opit
Sä luusereihin sovit
Olin se joka mahikset pilas
Mut en ansaitse sun vihaas”
Ja näin minä vannoin:
”Oon saanu tarpeeks susta
Enkä aloita mitään uutta
Ja tätä mukavuutta
En voi kieltää
Se fakta sinun pitää sietää”
Apua viisailta anoin
Näin yksi heistä minulle sanoi:
”Älä odota muiden antavan anteeksi
Jos et itse osaa tehdä niin
Koska jopa vahvinkin
Sortuu joskus vääryyteen”
Nyt ymmärrän että oikein teen
Kun elämästäsi pois kävelen
Omanlaatuinen
Erilaisuus on arvo
Se erottaa meidät toisista
Kaikki ovat oman laatuisia
Olemme erilaisia, mutta myös samanlaisia
Mikään ei muutu
He virheitä tekevät
Ja anteeksi pyytävät
Niin kuin tulee kevät
Tulee uusi aika ja
jälleen he toisiaan syyttävät
Tästä hän ei suutu
Hän tietää
Mikään ei muutu