”Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta” koskettaa ja antaa toivoa – sitten musertaa sen

Henry Marsh (2017): Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Suom. Ulla Lempinen (Minna Oinas ja Joona Varis). Kustantamo S&S, Helsinki. 335 s.

”Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta” on elämäkerrallinen tietokirja, joka sisältää kertomuksia neurokirurgin Henry Marshin kokemuksista ja elämästä. Marsh kertoo kirjassaan onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan sekä tunteistaan ja ajatuksistaan. Millaista on olla kirurgi? Miltä tuntuu, kun tietää, että on vastuussa toisen ihmisen elämästä?

“Nainen liittyisi osaksi epäonnistumisteni listaa, jälleen yhdeksi hautakiveksi hautuumaalla, jollaista ranskalainen lääkäri Leriche on sanonut jokaisen kirurgin kantavan sisällään.” Näin Henry Marsh kuvailee, kun hän oli halvaannuttanut nuoren naisen oikean puolen.

Kirjassa Marsh kertoo, miksi ryhtyi aivokirurgiksi, miten hän pääsi opiskelemaan lääketiedettä, millaista oli, kun hänen omalla pojallaan todettiin pleksuspapillooma (hyvänlaatuinen kasvain aivokammion nukkamaisessa suonipunoksessa, joka tuottaa aivo-selkäydinnestettä), ja millaista oli, kun Marshilla oli alkava verkkokalvon irtauma. Kirjassa kerrotaan paljon Marshin omasta elämästä ja hänen potilaistaan.

Pidin kirjasta todella paljon, ja se ylitti odotukseni. Kirja on riemastuttava, koskettava ja rehellinen tarina aivokirurgiasta ja lääkäreistä. Kuolema on kirjassa läsnä koko ajan, mikä tekee tunnelmasta jännittyneen ja hieman masentavan. Vaikka kirjassa on myös onnistumisia ja ihmeitä tai, kuten Marsh sanoo, “tilastollisia poikkeamia”, monet asiat eivät vain mene suunnitelmien mukaan. On musertavaa tietää, että oli vastuussa jonkun kuolemasta tai kivuista. Henry Marsh kertoi kirjassaan rehellisesti kaikista epäonnistumisistaan, siitä, miten hän oli erehtynyt ja myöntänyt virheensä. Ennen kaikkea Marsh oli samastuttava. Hän oli turhautunut, tärkeilevä, huumorintajuinen, väsynyt, murheellinen ja loppujen lopuksi ihan tavallinen ihminen.

On hämmästyttävää nähdä, miten paljon ihminen takertuu olemattomaan toivoon, kun mitään muuta ei ole jäljellä, ja miten erehtyväinen lääkäri oikeastaan on. Asiallisen ja kylmän naamion takana on ihminen, joka pelkää potilaidensa puolesta ja on epävarma. Kirja on minulle ennennäkemätön ja ikimuistoinen, ainutlaatuinen ja yksi parhaista lukemistani kirjoista.

Suosittelisin kirjaa kaikille lääketieteestä ja lääkärin elämästä kiinnostuneille.