Koiranpäivä (areena.yle.fi, 13.4.2021) on Jelica Jerinicin ohjaama lyhytelokuva, jossa nuori Srna saa tehtäväkseen huolehtia Arttu-koirasta sillä aikaa, kun omistaja on matkalla Japanissa. Pian selviää, että vanha hoitokoira onkin kuollut, minkä jälkeen Srna saa koiran omistajalta erikoiset ohjeet, jotka johdattavat tämän odottamattomien tapahtumien sarjaan. Lyhytelokuvan pituus lopputekstit pois lukien on vain noin 13 minuuttia, mutta paljon ehtii tapahtua näinkin lyhyessä ajassa.
Lyhytelokuvan päähenkilö on Srna, josta katsoja saa selville yllättävän paljon yksityiskohtia. Srna on iloinen nuori nainen, joka viihtyy koirien kanssa ja on innokas oppimaan uutta. Hän on muuttanut Suomeen kaksi vuotta sitten ja oppinut suomea, vaikka aksentti on kuultavissa. Srnan äidinkieli on ehkä bosnia tai kroatia, minkä voi päätellä siitä, että tyttö sanoo kuolleelle Artulle: “Hajde Arttu, toštaš spavalja”, mikä on kroatian kieltä. Srnan lisäksi elokuvassa esiintyvät Maria ja Iida, jotka ovat läheisiä ystäviä. Voidaan olettaa, että Maria luottaa Iidaan, koska on antanut tälle asuntonsa avaimet. Viimeinen sivuhenkilö on Jussi, josta katsoja tietää vähiten yksityiskohtia. Hän on epäluotettava, ja on myös hyvin mahdollista, että hänen nimensä ei ole edes Jussi. Srnalla ei vaikuta olevan aiempia suhteita kehenkään muuhun elokuvan hahmoon.
Juonesta erottuu useita käännekohtia, jotka luovat draaman kaaren. Esittelyn aikana katsojalle paljastetaan keskeiset hahmot sekä yksityiskohtia heidän taustoistaan. Srna saapuu Artun omistajan Marian asunnolle, missä hän kohtaa Marian ystävän Iidan. Iida lähtee Turkuun ja Srna jää odottamaan koiran heräämistä. Alkuasetelmaa seuraa konflikti ja nouseva toiminta, kun tulee ilmi, että Arttu on kuollut. Nousevassa toiminnassa Srna soittaa Marialle, joka ohjeistaa tätä sullomaan koiran salkkuuun ja saattamaan sen viimeiselle matkalleen. Metroasemalla Srna tutustuu Jussiin, joka vaikuttaa aluksi avuliaalta ja hyväntahtoiselta. Huippukohdassa Jussi kuitenkin varastaa salkun ja Artun sen mukana. Tämä johtaa laskevaan toimintaan ja loppuratkaisuun, kun Srna luovuttaa koko koiran suhteen eikä vaivaudu lähtemään Jussin perään. Lopussa tyttö katsoo haikeana ulos metron ikkunasta.
Elokuvaa ja sen kerrontaa on tehostettu erilaisin keinoin, kuten leikkauksen, valaistuksen, musiikin, lavastuksen, puvustuksen ja muiden erikoistehosteiden avulla. Elokuvassa on käytetty hyvin vähän musiikkia ja sitäkin vain kohdissa, joissa ajan halutaan kuluvan tavallista nopeammin. Tämä luo filmiin todenmukaisemman tunnelman. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että elokuvassa ei ole käytetty juuri ollenkaan liikkuvaa kameraa, eli jokaisessa videoklipissä näkökulma pysyy paikallaan. Myös puvustuksella on elokuvassa ollut suuri merkitys henkilökuvan rakentamisessa. Srnalla on rennot vaatteet sekä paidassaan koiran kuva, josta huomaa hänen suhteensa eläimiin. Iidalla on siistit vaatteet, jotka ovat merkki siitä, että hän on lähdössä tärkeälle matkalle. Jussin asustus ei näytä kovin huolitellulta, mutta se sopii tämän olemukseensa vallan mainiosti. Maria ei näyttäydy lainkaan elokuvassa, mutta katsoja voi tehdä hänestä tiettyjä päätelmiä asunnon perusteella. Marian asunto on siisti ja sisustettu kauniisti, mikä antaa hänestä hyvän vaikutelman.
Lyhytelokuvasta löytyy sekä komedian että tragedian piirteitä, joten sitä voidaan pitää tragikomediana. Päähenkilölle sattuu ikäviä vastoinkäymisiä, mutta hän selviää niistä koomisilla tavoilla, jotka saavat katsojan nauramaan. Elokuvassa on esillä myös kuolema, joka on ilmeinen tragedian tunnusmerkki. Juonessa on paljon aukkoja, mikä sallii katsojan käyttää omaa päättelyään ja mielikuvitustaan vastausten etsimiseksi. Katsojalle ei selviä, miksi Jussi varastaa salkun, mutta voidaan olettaa, että tämä uskoo sen sisältävän arvokkaita tietokoneen osia kuolleen koiran sijaan. Toinen arvoituksellinen aukko on se, mihin Maria halusi Srnan vievän salkun. Ainoa varma asia on se, että tytön määränpää on kahden pysäkin päässä Kulosaaren metroasemalta itään päin.
Elokuva on kaikin puolin onnistunut, ja se jää mieleen pitkäksi aikaa vielä katsomisen jälkeen. Filmi ja sen omaperäinen juoni herättävät katsojassa erilaisia tunteita ja kysymyksiä, joihin vastauksia ei ojenneta tarjottimella. Lyhytelokuvaa on ollut tekemässä suuri työryhmä, josta loistavat etenkin taidokkaat näyttelijät. Internetistä löytyvien kommenttien ja arvosteluiden perusteella muutkin katsojat ovat pitäneet lyhytelokuvasta.