Tänä vuonna tanssittiin taas jokavuotiset Wanhojen tanssit lukion toisen vuosikurssin opiskelijoiden kesken. Tämä toi elämään automaattisesti ylimääräistä jännitystä ja stressiä – etenkin tytöille. Osa oli jo aikaisin liikkeellä ja hankki mekon jo kesällä vasta helmikuussa pidettäviin tansseihin. Toiset taas valitsivat tanssiparinsa jo ensimmäisen lukiovuoden alkuvaiheessa. On niitäkin, jotka jättivät asiat viime tinkaan ja joille tuli kiire.
Wanhojen tansseihin käytetään yleisesti paljon rahaa. Ensiksikin pitää ostaa mekko, joka on ehkä kaikista jännittävin ja odotetuin. Sitten täytyy löytää kengät, joilla aikoo tanssia. Tähän samaan syssyyn on hankittava korut, kampaaja sekä meikit ja kynnet. Rahaa menee myös juhlasalin koristeluun. Tanssien jälkeen on tapana mennä koko porukan kanssa syömään. On myös löydettävä toinen mekko Wanhojen jatkoille ja maksettava lippu sinne, mihin ikinä onkin sitten menossa viimeisen tanssin jälkeen juhlimaan. Tämä kaikki voi hyvinkin tulla maksamaan joillekin lähemmäs 2000€.
Entä jos jollakulla ei olekaan varaa osallistua tansseihin? Jäävätkö tanssit silloin tanssimatta? Toki paljon voi säästää, jos on löytänyt mekon alennuksesta, kengät ja korut valmiiksi kotoa. Jos meikkaa ja laittaa kyntensä kuntoon itse, voi myös säästää suuria summia. Uskon, että kaikki kuitenkin saavat asiat toimimaan itselleen sopivalla tavalla.
Ylimääräiset riidat mekoista ovat ehkä välttämättömiä. Ainakin tänä vuonna kakkosten keskuudessa on hieman riidelty. Liian samanlainen mekko ei tulo kuuloonkaan, koska jokainen luonnollisesti haluaa loistaa omassa mekossaan. Juuri tämän takia tunteet voivat hieman kuumeta. Onneksi riidat pystytään yleensä selvittämään ja pääsemään sopuun.
Kaiken kaikkiaan koko prosessin jälkeen, jokainen sai tänä vuonna kokea upean päivän ja pääsi näyttämään sukulaisilleen taitonsa tanssilattialla. Eikös se olekin Wanhojen tarkoitus? Irrottautua hieman arjesta ja tuntea itsensä loisteliaaksi kahden koulupäivän ajan.
