Aivotutkijan aivoituksia – haastattelussa Mona Moisala

Keskiviikkona 4.2 koulussamme vieraili Pohjois-Tapiolan Koti ja koulu -yhdistyksen kutsumana aivotutkija Mona Moisala. Moisalan luento oli osa yhdistyksen järjestämää Loistava tulevaisuus -luentosarjaa, jossa koulumme opiskelijoille on tarkoitus esitellä eri alojen menestyjiä ja osaajia. Moisalan esitelmän aiheena oli aivojen toiminta: muokkaako runsas teknologian käyttö aivojamme ja vaikuttaako se aivoihimme. Sain tilaisuuden haastatella Moisalaa ja kysellä hänen taustoistaan ja tekemästään tutkimuksesta tarkemmin.

Aivoinfarkti vaikutti uravalintaan

Lukioaikoinaan Moisala oli kiinnostunut psykologiasta ja erityisesti neuropsykologiasta. Kun oli aika miettiä, mihin hän menisi opiskelemaan lukion jälkeen, hän sai aivoinfarktin juuri ennen kirjoituksia ja joutui pitkälle sairaslomalle. Sairasvuoteella hänellä oli aikaa pohtia tulevaisuuttaan, ja hän päätyi luomaan uraa alalla, josta hän oli aidosti kiinnostunut, eikä alalla, jolla oli parhaat työllistymismahdollisuudet ja palkkanäkymät. Moisala pääsi lukemaan kognitiotiedettä yliopistolle, ja oli selvää, että hän halusi aivotutkijaksi. Tällä hetkellä hän tekee yliopistolla väitöskirjaa ja tutkii muisti- ja tarkkaavaisuustoimintoja ja niiden aivoperustaa eikä ole katunut uravalintaansa päivääkään.

Aivotutkijan työ ei koskaan lopu

Aivotutkija tutkii muun muassa sitä, mitkä aivojen aivojen osat ovat tärkeitä muistin toiminnan kannalta tai mikä tekee psykopaatin aivoista sellaiset, että empatian kokeminen on vähäisempää. Aivotutkijat voivat myös tutkia yksittäisiä aivosolujoukkoja tai aivoja kokonaisuutena. Aivojen rakennettakin voidaan tutkia ja selvittää esimerkiksi, onko muusikoilla mahdollisesti enemmän yhteyksiä aivojen kuulo- ja liikealueiden välillä kuin ei-muusikoilla. Moisalan mukaan aivot ovat monimutkainen ja kiehtova elin, jonka toiminnasta ymmärretään vielä vähän, joten tutkittavaa on paljon, mutta hänestä on etuoikeus saada olla mukana tuottamassa maailmaan uutta tietoa siitä, miten aivot toimivat.

Aivotutkimus ei ole ajatusten lukemista

Moisalan mielestä aivotutkimuksessa haastavin mutta samalla paras puoli on sen monipuolisuus. Suomessa, jossa tutkimusryhmien resurssit ovat usein vähäisiä ja tutkijan pitää hallita itse monta eri osa-aluetta, tutkijan pitää muun muassa olla psykologisten ilmiöiden asiantuntija, ymmärtää miten aivot toimivat solujen tasolla, osata käyttää tilastotieteellisiä menetelmiä sekä olla taitava kirjoittaja. Moisala painottaa sitä, että jokaisella tutkijalla on omat vahvuutensa ja tutkimukset tehdään lähes aina tutkimusryhmän kesken, jossa tutkijoiden vahvuudet täydentävät toisiaan.

Mona Moisala on useampaan otteeseen törmännyt tilanteeseen, jossa häneltä on kysytty, osaako hän lukea ajatuksia. Hänen mukaansa eräs yleisimmistä aivotutkimukseen liittyvistä harhaluuloista on se, että aivotutkijat ymmärtävät täysin, miten aivot toimivat.  Näin ei ole, vaan pikemminkin mitä enemmän aivoista saadaan tietoa, sen monimutkaisemmaksi niiden toiminta paljastuu. Moisala kertoo, ettei tutkijoilla ole vieläkään kovin hyvää käsitystä siitä, miten esimerkiksi muistot ovat tallentuneet aivoverkostoihimme tai miten tietoisuus syntyy aivoissa. Aivojen toiminnasta on taas sitäkin enemmän harhaluuloja, kuten se, että käyttäisimme vain 10% aivokapasiteetistamme tai että ihmiset jakautuisivat ”oikea- tai vasenaivoisiin”.

Tietoteknologian käyttö ei tee meistä tyhmempiä

Tällä hetkellä Moisala tutkii Helsingin yliopiston Mind the Gap -nimisessä tutkimuksessa sitä, miten tietoteknologian käyttö vaikuttaa tarkkaavaisuuteen ja muistiin sekä aivojen toimintaan ja rakenteeseen nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Tutkimuksen parissa menee vielä muutama vuosi, ja sen jälkeiset tutkimusaiheet ovat Moisalan mukaan vielä mietinnän alla,  mutta tulevaisuudessa  olisi mielenkiintoista tutkia esimerkiksi sitä, miten kokemus vaikuttaa aivojen toimintaan ja voiko aivoja harjoituttaa esimerkiksi tietokonepeleillä.

Moisala on tutkinut muun muassa myös pelaamisen ja sosiaalisen median vaikutuksia nuoriin. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta Moisalan mukaan sellaisilla henkilöillä, jotka tekevät monta asiaa samanaikaisesti käyttäessään tietoteknologiaa, on havaittu keskittymisvaikeuksia ja että aivojen tarkkaavaisuustoimintoihin osallistuvat alueet olivat heillä ohuempia. Tietokonepelien pelaajilla tehdyt tutkimukset antavat hieman valoisamman kuvan, sillä niiden mukaan pelien pelaaminen vaikuttaisi parantavan näönvaraista tarkkavaisuutta ja esimerkiksi reagointinopeutta. Vanhempien ei siis kannata Moisalan mukaan panikoida lastensa tietoteknologian käytön suhteen. Uutisten raflaavia otsikoita siitä, kuinka tietoteknologia tyhmentää meitä, ei kannata ottaa tosissaan, sillä oikeaa tutkimustietoa näiden väitteiden takana ei oikeastaan ole.