Ainutlaatuisuus -tarve vai itsestäänselvyys?

Elämme yhteiskunnassa, jossa painotetaan sitä, että jokainen voi olla mitä vain, elää elämäänsä kuten tahtoo ja ilmasta itseään kuten haluaa. Epävarmuus omasta ainutlaatuisesta yksilöllisyydestä voi kuitenkin vainota etenkin nuoria ihmisiä. Teemat omasta erityisyyden puutteesta kantautuvat muun muassa kappaleiden sanoituksissa, tästä esimerkkinä Radiohead-bändin “Creep”, jossa kertoja pyytää olevansa yhtä erityinen kuin muut. Kokemus ainutlaatuisuudesta vaihtelee eri elämänvaiheiden ja tunnetilojen välillä, mutta se voi kuitenkin olla läpi elämän jotain, mitä tavoittelemme ja janoamme, vaikka ajoittain emme tahdo muuta kuin sopeutua massaan. Miksi ihmisillä on tarve todistaa muille kuka on, ja eikö ainutlaatuisuus ole itsestäänselvyys?

Nuoruudessa positiivista omakuvaa sekä itsevarmuutta kerätään paljon muilta saadulla huomiolla sekä hyväksynnällä. Nuorilla voi olla siis tarve erottua joukosta, vaikuttaa siistiltä ja tehdä vaikutus, koska he tahtovat tuntea olonsa nähdyksi, valituksi sekä ihailluksi. Pelko yksinjäämisestä voi vaikuttaa jokaisen elämään, taustalla ihmisten psykologinen tarve tuntea joukkoon kuulumista. Liika hyväksynnän hakeminen muilta voi kuitenkin kertoa joko toksisesta suhteesta omaan itseensä tai toksisesta ihmisistä ympärillä, joilta hyväksyntää ei saa muulla kuin performanssilla. 

Aiemmilla kokemuksilla ihmissuhteissa on painava vaikutus siihen, millä tavalla itsensä muille esittää. Ihmissuhteet, joissa rakastettavuuden tunne on puuttunut ja omakuva on muuttunut toksiseksi, ovat voineet jättää yksilöön jäljen siitä, ettei hän riitä omana itsenään. Ihminen voi saada tunteen siitä, miten ikinä kukaan voisi valita ja haluta vain häntä, jos itsessään ei ole mitään, mitä muissa ei ole. Jatkuva rakkauden ja hyväksynnän hakeminen voi siis olla pyyntö todistuksesta, että riittää jollekulle, olkoon sitten rakastuksen kohde esirippu, jonka kokee rakastettavammaksi kuin itsensä, tai se kuka on ilman performanssia.

Itsensä todistelun takana voi myös olla onnettomuus sekä epävarmuus elämästään sekä identeetistään. Ulkoisen hyväksynnän hakeminen voi korvata ihmisessä onnettomuuden tunteen, mutta vain hetkellisesti, sillä oman onnellisuuden laskeminen toisten ihmisten varaan on vaarallista. Silloin yksilö tulee alttiiksi toisen miellyttämiseen oman itsensä kuuntelemisen sekä priorisoimisen sijaan. Hukassaolon tunne on normaalia, mutta adaptiivinen tapa käsitellä sitä on sen kehittäminen sekä käsitteleminen pakenemisen sijaan. Kun tietää kuka on, identiteettiään ei tarvitse enää hakea sekä todistaa. Sama pätee terveisiin ihmissuhteisiin. Oikean ihmisen kanssa ei ikinä tarvitse yrittää todistella itseään tai olla enemmän kuin on, koska todellinen rakkaus sekä välittäminen on stabiilia sekä perustuu toisen hyväksymiseen sellaisena kuin on. Kuten humanistifilosofi Erich Fromm totesi: “Kypsä rakkaus on itsenäisten, riippumattomien, yksilöllisyytensä säilyttävien ihmisten yhteyttä.”

Totuus on, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen eikä ainutlaatuisuus kumpua esimerkiksi sosiaalisesta statuksesta tai muista poikkeavista kiinnostuksenkohteista tai ajatuksista. Ainutlaatuisuus ei edes kumpua ulkonäöstä tai mistään, millä yksilöä voi ulkoisesti tarkastella. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa toimia, ajatella, tuntea sekä tehdä päätöksiä. Jokaisen elämänsä aikana keräämät kokemukset sekä viisaudet eivät ole millään tavalla verrattavissa toisten elämään, sillä kukaan ei ole kokenut samoja asioita kuin itse on.

Vaikka ainutlaatuisuus on jotain, mitä tavoittelemme, ensisijaisesti se on itsestäänselvyys. Se on jotain, mitä jokaisella on, vaikka ajoittain voisi tuntua, ettei itsessään ole mitään erityistä. Sekään, että jollain ihmisellä on täysin samat kiinnostuksenkohteet kuin itsellä ei vie pois omaa ainutlaatuisuutta. Joten vaikka Radioheadin laulaja Thom Yorke laulaa kappaleessa “Creep” toivovansa olevan yhtä ainutlaatuinen kuin muut, omat henkilökohtaiset haasteet hahmottaa omaa arvokkuuttaan ovat tosiasiassa vain este yksilön terveeseen omakuvaan sekä elämänlaatuun. Oman ainutlaatuisuutensa ymmärtäminen on itsetietoisuutta, joka voi kantaa läpi elämän.