Vuodesta 2001 alkaen on joka syksy Helsingin Messukeskuksessa järjestetty kirjamessut, ja monena vuonna myös koulumme abiturientit ovat osallistuneet tapahtumaan. Tänä vuonna oli meidän vuoromme.
Kilpajuoksua kustantajien luo
Torstaina 23.10. saavun kello 10.02 Messukeskuksen pääoville, ja sisällä on jo valtava tungos. Messut alkoivat kello 10.00, joten kuvittelin olevani ensimmäisten joukossa, mutta todellisuudessa olenkin suorastaan myöhässä. Ihmiset tutkivat jo innoissaan messujen karttaa, ja jotkut ovat kirjoittaneet listoja esiintyjistä, jotka tahtovat ehdottomasti tavata. Jätettyäni takkini narikkaan katson itsekin kartasta, minne suuntaisin ensimmäisenä.
Päästyäni kirjamessualueelle päätän etsiä Haluatko kirjailijaksi? -osaston, sillä minun on varattava aika kustantajalle. Noin 20 minuuttia messujen alkamisesta olen paikalla varaamassa aikaa, mutta enää on vain kolme aikaa jäljellä eikä yhtäkään haluamalleni kustantamolle, Likelle. Selkeästi messuille on siis saapunut muitakin kirjailijanalkuja kuin vain minä. Saan kuitenkin varattua ajan kustantamo Jalavalle, minkä jälkeen etsin käsiini ystäväni Soja Erolan.
Uutta täytettä kirjahyllyyn
Meillä on Sojan kanssa paljon aikaa tutkia messuja ennen muiden opiskelijoiden saapumista ja ehdimme tehdä muutamia kirjaostoksiakin. Kierrellessämme messualuetta sattuu silmiemme eteen osasto, jossa myydään kirjoja vain kahdella eurolla! Aikamme selailtuamme kirjoja löydämme muutamia mielenkiintoisia teoksia, jotka eivät oikean hintaisina välttämättä koskaan pääsisi mukaamme. Omaan käteeni tarttui mm. Heini Sarasteen skitsofreniasta kertova teos Reilusti Skitso, joka ei olisi ilman messuja ikinä päätynyt kirjahyllyyni.
Myöhemmin, kello 12 jälkeen, alkaa messuilla näkyä enemmän ikäisiämme nuoria, muita koululaisiamme. Muiden opiskelijoiden saapuessa kyselen heiltä heidän odotuksiaan ja tunnelmiaan messuilta, ja kaiken kaikkiaan monien odotukset ovat erittäin hyvät. Etenkin Liisa Mustakallio suhtautuu tapahtumaan positiivisesti: ”Tunnelmat ovat hyvin odottavaiset ja mukavat. Odotan innolla, mitä kirjoja löydän ja mitä uusia kokemuksia saan tältä mahtavalta päivältä! Tahtoisin myös oppia uutta nykyajan kirjallisuudesta ja tietää enemmän kirjailijoista.” Mustakallio kertoo käyneensä messuilla muutaman kerran aiemmin, yläkoulusta ja perheen kanssa. Kerran hän jopa sai kirjallisuuden professorina toimivalta enoltaan lahjaksi liput messuille.
Vaikuttava Katri Helena
Jatkamme Sojan kanssa kiertelyä, ja kustantamo Liken osastolta mukaamme tarttuu parikin teosta. Soja ostaa äidilleen lahjaksi Kaija Juurikkalan Äitikirjan, ja itse hankin kauan himoitsemani Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -teoksen. Meistä alkaa tuntua, että olemme tutustuneet messujen tarjontaan jo paremmin kuin hyvin, joten päätämme hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan haastatteluja. Päädymme kuuntelemaan Katri Helenaa.
Katri Helena puhuu teoksestaan Taivaan tie. Hän kertoo, kuinka on saanut kuolleelta mieheltään ja pojaltaan viestejä ja opastuksia tuonpuoleisesta. Hän on rankkojen kokemustensa jälkeen kokenut täydellisen läsnäolon hetkessä ja onnistunut näin saamaan yhteyden läheisiinsä, jotka ovat kuolleet. Katri Helena kertoo löytäneensä taivaan tien, joka on aivan tavallinen taivaan tie kuin tie Turkuun tai Helsinkiin. Hänen sanansa pysäyttävät kuulijan pohtimaan, onko elämä todella niin katoavaa kuin usein väitetään. Huomaan itsekin pohtivani tuonpuoleista ja henkien olemassaoloa, yleisesti elämää kuoleman jälkeen. Valitettavasti en kuitenkaan ehdi kuunnella Katri Helenaa loppuun asti, sillä minulla on kiire tapaamiseeni Jalavan kustantamon kanssa.
Koskaan ei kannata luovuttaa, jos haluaa kirjailijaksi
Keskusteluni Jalavan edustajan kanssa avaa silmäni siihen, kuinka palkitsevaa kirjoittaminen on, mutta kuinka raadollista on kirjailijan työ. Monet käsikirjoitukset heitetään ensimmäisen sivun lukemisen jälkeen pois ja jopa poltetaan. Jotkut kirjailijat uhraavat kirjoilleen koko elämänsä jopa vuosiksi ja elävät hyvin minimalistisesti erilaisilla tuilla, mutta saavat palkkioksi vain kustantamon kieltävän vastauksen, jos edes sitä. Henkilö, jonka kanssa keskustelin, painotti kuitenkin sitä, ettei kannata luovuttaa eikä missään tapauksessa lopettaa kirjoittamista. Ja sitähän en koskaan tule tekemään.
Kun olen keskustellut kustantajan kanssa 20 minuuttia, löydän Sojan. Päätämme pitää pienen lukutauon. Hetken luettuamme kyselen Sojalta, miltä messut ovat vaikuttaneet. Soja sanoo messujen sujuneen erittäin hyvin ja mainitsee Katri Helenan haastattelun olleen loistava ja antaneen paljon mietittävää. Sojaa haluaisi tulla messuille myös muina päivinä, toivoisi näkevänsä Sofi Oksasen ja Katri Helenankin uudelleen.
Inspiroiva tapahtuma
Myös itseäni kirjamessut kiinnostavat jatkossakin. Tapahtuma on hyvä tilaisuus tavata kirjailijoita ja löytää uusia teoksia luettavaksi. Messut tuovat kirjallisuusihmiset yhteen ja antavat mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja keskustella muiden kanssa kirjoista ilman, että sitä pidetään outona, kuten nuorten piireissä on usein tapana. Messujen tunnelma on erittäin innostava, ja huomasinkin, kuinka monet, jotka eivät normaalisti lue, ostivat tavoistaan poiketen kirjoja. Sanoisinkin, että on koululta fiksu veto viedä opiskelijat kirjamessuille, sillä siellä jos jossakin innostutaan kirjallisuudesta.