”Millä mielellä?” kautta hyvien ja huonojen aikojen

Millä mielellä?” (2021) on Otaniemen lukion teatterin ja median linjan teatteriproduktio.

 

Millä mielellä? -teatterielokuva kuvaa nykyajan nuorten ahdistuneisuutta ja mielenterveyttä. Teoksen huomio menee päähenkilölle, Pihlalle, joka kärsii ahdistuneisuudesta. 

 

Pihlan ympärillä vilahtavat mm. Anu Tuomi Pihlan äitinä, Sami Sorjola eli Pihlan isä ja tämän uusi puoliso Johanna. Tärkeimmät sivuhahmot ovat Aura, Johannan tytär, ja Pihlan mummo. Kiinnostavin hahmo on teoksen antagonisti eli “Pihlan mieli”.

 

Teoksen ylimpänä teemana on nuorten mielenterveys ja se, kuinka vaikea apua on oikeasti saada. Millä mielellä? kuvaa hyvin mahdollisia ongelmallisia tilanteita, joita nuoret joutuvat kohtaamaan. Läheisen kuolema, koulumenestys, tulevaisuus, perheen odotukset ja uusperhe. Kun mieltä jatkuvasti painavat nämä asiat, on vaikea keskittyä siihen, mitä edessä on. 

 

Millä mielellä? on erittäin samaistuttava teos mielenterveydestä ja teinin konflikteista. Toisin kuin monissa draamoissa, joissa keskitytään vain yhteen ongelmaan, kaikki ahdistuneisuuden tunteet tulevat lähes samaan aikaan, mikä tuo realistisen tunteen. Lisäksi kukaan hahmoista ei ole täysin paha tai täysin hyvä. Liian usein viihteessä maalataan joku hahmo täysin pahaksi tarinan vuoksi. Kukaan ei ole täydellisen hyvä tai paha, ja se tekee meistä ihmisiä.

 

Tässä teoksessa mummon kuolema toimii käännekohtana. Kuolemaa pohjustetaan aikaisemmin jo kohtauksilla, jotka viittaavat mummolla olevan dementia, ja juuri ennen uutisia kuolemasta näemme unimontaasin. En itse satu pitämään unimontaasista, se tuntuu kestävän liian pitkään, eikä sillä ole muuta tarkoitusta kuin kertoa, että jotain kauheaa on tapahtumassa.

 

Näkökulma siihen, millaista on elää uusperheen kanssa, on kiinnostava. Pihlan äiti on rento henkilö, ellei  jopa liiankin rento, kun taas Pihlan isä on tiukka ja asettaa korkeita odotuksia. Vaikka uusperhe näyttää ulkoapäin hyvältä perheeltä ja on hyvä perhe, on silti hieman kiusallista heti puhua ihmisen kanssa, joka on lähes ventovieras.

 

Yksityiskohta, joka on jäänyt mieleeni, on pannukakkujen teko. Niitä tehdään elokuvassa kaksi kertaa, ja erityisesti repliikki on jättänyt muistijäljen. “Jos tekisi kakun ja se läjähtäisi, tulisi vielä huonompi olo”, joten miksei leivottaisi pannukakkuja?

Posted by Nam Autio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *