Suorituskeskeinen nuori, uhka vai mahdollisuus?

Taide-elokuva Millä mielellä?, joka on Otaniemen lukion teatteri- ja medialinjalla käyvien opiskelijoiden tuotos, esittelee monia nykyajan ongelmia, joita jokaista pitäisi tuoda valokeilaan useammin. Minua kuitenkin eniten kiinnostaa ja koskettaa suorituskeskeisyys, jota elokuvan päähenkilö Pihla ja hänen isänsä Sami harrastavat. Elokuvan alussa näytetään  Pihlan lapsuudesta takaumia, joissa tulee nopeasti esille isän taipumus arvostaa koulusuorituksia yrittämistä enemmän. 

 

Teos on mielestäni hyvä, varoittava esimerkki vanhempien esimerkin vaikutuksesta. Uskon vanhempien esimerkin olevan nimittäin yleisin tapa, jolla lapset oppivat suorituskeskeisyyden. Vanhempien lisäksi lapset jäljittelevät muun ympäristön toimintaa, kuten kavereiden, sukulaisien ja opettajien käyttäytymistä. Nämä kaikki vaikuttavat lapsien luonteeseen ja sitä kautta tapoihin suhtautua onnistumisiin ja vastoinkäymisiin. Jos mikä tahansa lasten elämässä tärkeässä roolissa oleva henkilö pitää onnistumisia hyvinä arvosanoina, voi lapsi omaksua käytännön omaan elämäänsä. Tämä voi tapahtua kenenkään huomaamatta, esimerkiksi opettajan kehuessa lapsien hyviä arvosanoja heidän kokeeseen kertaamisensa sijaan. Saman voi tehdä huoltaja tai kuka tahansa lapsen elämässä vaikuttava henkilö.

 

Siihen, miten tapa keskittyä omiin suorituksiin lapseen vaikuttaa, ei voi arvata. Tuloksia muuttaa esimerkiksi lapsen temperamentti, ympäristön tapa suhtautua onnistumisiin ja lapsen menestys. Jotkut lapset pärjäävät hyvin ympäristössä, jossa keskitytään vain harjoittelun tuloksiin, mutta joillain se voi aiheuttaa ongelmia. Uskon yleisiä ongelmia olevan muun muassa koetilanteessa tai sen tuloksesta huijaamisen, itsetuntoon liittyvät ongelmat tai sokeus tuloksen vaatimille uhrauksille. 

 

Pyydän jokaista kuvittelemaan hypoteettisen tilanteen, jolla valaisen näitä esimerkkejä. Kuvitelkaa lapsi, joka on huono historiassa, mutta hänen vanhempansa vaativat häneltä mahtavaa koulumenestystä numeroiden muodossa. Lapsi lukee aina historian kokeisiin valtavasti, mutta numero ei heijasta kertaamiseen käytettyä aikaa. Hänellä on huono itsetunto, sillä hän tuntee itsensä tyhmäksi, koska ei muista sotien käännekohtia tai Suomen presidenttejä. Kohta on tulossa uusi historian koe ja hän alkaa miettiä, miten pitäisi vanhempansa tyytyväisinä. Miksi lapsi ei lunttaisi kokeessa, jos vain koetuloksella on väliä? Lapsi tietää, että lunttaaminen on väärin ja että hänen pitää muistaa kokeen aiheet tulevaisuudessa. Hän lunttaa silti. 

 

Kuvitellussa tilanteessa lapsi heittää ikkunasta ulos omat moraaliset sääntönsä tavoitellessaan haluttuja tuloksia. Kyseisessä esimerkissä lapsi ei kuitenkaan vahingoita muita oman menestyksensä takaamiseksi, mutta tilanne ei aina tule olemaan sama. Eikä oman tulevaisuutensa hankalaksi tekeminen ole myöskään toivottavaa.

Posted by Saana Paavonen