”Millä mielellä?” – sukellus ahdistuneisuuden sisälle

Otaniemen lukion teatteri- ja medialinjan abivuoden opiskelijoiden elokuva “Millä mielellä?” kuvaa todella hyvin sitä, miltä ahdistuneisuus ja muut mielenterveysongelmat voivat tuntua. 

Elokuvan päähenkilönä on Pihla Sorjola. Hänen silmiensä kautta pääsemme näkemään, miltä ahdistuneisuus tuntuu. Mieli huutaa Pihlalle ja saa hänet näkemään kauhukuvia uudestaan ja uudestaan, vaikka hän ei millään jaksaisi miettiä vaikeita ja raskaita ongelmia. Elokuvassa kuvataan hyvin sitä, kuinka pään sisäinen keskustelu voi mennä todella pitkälle ja voi tuntua siltä, että joku huutaisi, vaikka olisi täysin hiljaista. Ahdistuneisuus hankaloittaa kaikkia muitakin hankalia asioita, joita Pihlan pitäisi käsitellä, kuten mummon dementiaa ja vanhempien eroa.

Pihla ymmärtää elokuvan aikana, että hänellä on mielenterveysongelmia ja että hänen ongelmansa ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kaikkien muidenkin. Ymmärrettyään tämän hän pyrkii hakemaan apua. Hän soittaa nuorisopoliklinikan päivystykseen saadakseen tukea. Todellista tukea ei kuitenkaan tule vaan hänelle esitetään kysymyksiä kysymysten perään ja annetaan tyhjiä lupauksia. Lääkärit lupaavat, että ”kyllä se siitä”, mutta kunnollista huolenpitoa ja hoivaa heiltä ei saa vaan tukiverkosto pitää löytää jostain muualta. Tämä on ikävä totuus, sillä kaikkiin ongelmiin olisi hyvä saada asiantuntijoiden neuvoja, mutta niitä ei usein tarjota, jos ongelmat todetaan liian pieniksi.

Henkilönä, jolla on todettu vakavaa ahdistusta ja joka on hakenut nuorisopoliklinikalta apua moneen otteeseen, samaistun Pihlan tilanteeseen suuresti. Kun Pihlalta aletaan kysellä kysymyksiä, joihin hän ei ole valmis vastaamaan, ahdistun itsekin. Lisäksi kun Pihla lopulta onnistuu hiljentämään Mielen, tunnen oikeaa onnea Pihlan puolesta, sillä toivoisin itsekin pystyväni samaan. Tietenkin on täysin oma tulkintani, että elokuvassa käsitellään ahdistuneisuutta. Uskon kuitenkin tulkintani olevan arvokas itsessään.

Elokuvan näyttelijät, etenkin Johannes Erälahti (Mieli), näyttelevät todella hyvin ja saavat selkeästi näkyville sen, kuinka hankala ongelma ahdistuneisuus oikeasti on ja kuinka se hiljalleen suuntaa katseensa jokaiseen osapuoleen ja muistuttaa kaikista niistä asioista,  joita ei haluaisi muistaa.

Posted by Samuel Salli