Värien leikkiä marraskuisessa Helsingissä

Kävin vierailulla Helsingin Kuusisaaressa sijaitsevassa Didrichsenin taidemuseossa tiistaina ystäväni kanssa. Kummallekin meistä paikka oli täysin tuntematon, mikä teki tästä yhteisestä tekemisestä ehkä vielä hauskempaa, kuin se olisi ollut, mikäli toinen olisi tuntenut paikan paremmin. Vierailumme päätarkoituksena oli mennä katsomaan käynnissä olevia näyttelyitä Didrichsen 55 ja Vincent van Gogh – Tie taiteilijaksi. 

 

Olimme ystäväni kanssa vaikuttuneita heti paikalle saapuessamme. Kuten sanottu, kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt lähelläkään museota, ja kaikkialle, minne katseemme laskimme, avautui jokin uusi näkymä. Rakennus jo itsessään oli todella kaunis, ja suora näkymä merelle käytännössä hiveli silmiä. Käyntipäivänä sää oli sateinen, mikä loi tunnelmasta sisällä erityisen kotoisan ja vastaanottavan. Itse teoksia oli useanlaisia: oli niin maalauksia, piirroksia, veistoksia kuin eräänlaisia hybridejä maalaus- ja piirrostekniikoista. Kaiken kaikkiaan kutsuisin noiden kahden näyttelyn yhdistelmää teemoin kehitys ja muutos. Selitän pian miksi.

 

Vieraillessani Hollannissa joitain vuosia sitten kävin Vincent van Goghin teoksia täynnä olevassa Van Gogh -nimikkomuseossa, joka teki minuun suuren vaikutuksen massiivisella valikoimallaan erilaisia maalauksia. Kuten saatatte tietää, olen vuosien varrella ihaillut tämän hollantilaistaiteilijan töitä kovastikin: hän on ollut suuri inspiraation lähde minulle. Vincent van Goghin töistä koostuva yläkerran näyttely Didrichsenin museossa oli hollantilaismuseon tapaan tupaten täynnä hänen teoksiaan, eritoten piirroksia, joita en silti kuitenkaan ollut nähnyt ennen. Käytännössä näyttelyn päätähtenä oli hänen aikansa, siis 1800-luvun lopun, maalaiselämän ja työnteon kuvaaminen, jonka avulla seurattiin taiteilijan kädenjäljen kehitystä. Alakerrassa puolestaan esillä oli maalauksia ja saviveistoksia sekä patsaita aina tuhansien vuosien takaa tähän päivään asti. Huomaatteko jo kehitysteeman? Kehitystä nähtiin mielestäni niin yksittäisen taiteilijan tekemässä taiteessa kuin ihmiskunnan taiteessakin. 

 

Näyttelyiden kohokohta oli juurikin se, että pystyin seuraamaan kahdenlaista kehitystä. Kehitysteema jätti mieleeni näyttelyt nimenomaan kokonaisuuksina – eikä yksittäisinä. Van Goghin kehitys kulminoitui mielestäni aiheen muutoksena ja värien käytön muutoksena. Aivan ensimmäiset teokset olivat hiukan tuhruisia, selkeästi nopeasti hahmoteltuja, vaikkakin hienoja. Sitten kuvioihin tuli mukaan ihmiskuvaus, jolloin lähes joka teoksessa oli kuvattu joku henkilö tekemässä työtään. Lopuksi Vincent van Goghin tyyli siirtyi hollantilaisista perusväreistä kirkkaampiin ja suorastaan räikeisiin. Viivoista koostunut tekniikka kehittyi pistemäiseen tekniikkaan, josta van Gogh myöhemmin tunnistetaan. Alakerran Didrichsen 55 -näyttelyssä kehityksen kaari näkyi puolestaan siten, että esillä oli alkeellisella tekniikalla, silti todella yksityiskohtaisia saviveistoksia sekä moderneja, suoralinjaisia metallimuodostelmia ja abstrakteja, modernin taiteen maalauksia. Ympyrä todella sulkeutuu museon nimikkonäyttelyssä.

 

Lopuksi voisin vielä mainita vaikkapa muutaman mieleen jääneistä teoksista. Toinen niistä on yksi van Goghin lukuisista omakuvista. Esillä näyttelyssä oli vuonna 1887 Pariisissa tehty Omakuva. Vincent van Gogh onkin siis tosiaan tunnettu omakuvistaan: hän teki lyhyen, noin kymmenvuotisen taiteilijan uransa aikana itsestään jopa 40 muotokuvaa , joista itse olen toki nähnyt vain osan. Tässä kuvassa minuun vetosi syvä katse ja vastavärien leikki. Sinistä ja hiusten oranssihtavaa sävyä sekoitettuna on saatu rauhanomainen kuva aikaan, vaikka vastavärit usein tekevät päinvastoin. Alakerran taiteesta minut vakuutti puolestaan noin 2000 vuotta vanha Istuva hahmo -niminen saviveistos Meksikosta. Mikä minut siinä niin vakuutti? En osaa vastata.

 

Kuusisaaren Didrichsenin taidemuseo on todella paikka, jossa käyntiä suosittelen lämpimästi. Osaava, avulias henkilökunta ja kiintoisat näyttelyt sekä upea rakennus jäivät vahvoina mieleni päälle.

Posted by Ada Heikkila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *