Muistoja menneisyydestä

VANHA MIES: ”No jo on kuuma! Tekisin mitä tahansa lasillisesta jäävettä jotakuinkin nyt.” 

Mies kävelee keppi kolahdellen. Hän huohottaa. Taivaalta alkaa sataa rakeita paukahdellen. 

VANHA MIES: ”Mitä tämä nyt on? Raekuuroko? Ja tällainen sää sotkemassa niin täydellisen kesäpäivän.” 

Mies murahtaa tyytymättömänä ja jatkaa kepin kanssa.

VANHA MIES: ”Pian olen perillä. Enää vähän matkaa.” 

Kuuluu tikan nakutusta. 

VANHA MIES: ”Mitä nyt taas? Tikkako se siellä mekastaa? Mutta minähän kävelen keskellä peltoa.”

KERTOJA: ”Ojasta nousee korkea, ylväs auringonkukka. Lehdet kuin teräksen paksut ja varsi puuta. Terälehdet muistuttavat leijonanharjaa. Se loistaa elinvoimaa. Raekuuro väistyy sen tieltä, peläten henkensä puolesta.”

VANHA MIES: ”Väisty nyt sinäkin siitä. Hus, pois! Minulla on kiire.” 

Kepin kopina lakkaa. Mies huokaisee syvään.

POIKA: ”Hei! Tarvitsen apua.”

VANHA MIES: ”Vai niin. Mitä sinä haluat?”

Hiljaisuus.

VANHA MIES: ”Lapsi! Vastaa, kun sinulle puhutaan. Mitä sinä haluat?”

Hiljaisuus. Tuulenpuuska. 

POIKA: ”Tarvitsen apua.”

Keppi kolisee maahan ja mies henkäisee. Tuuli heiluttaa lehtiä. Keppi kierii pitkin maata. 

VANHA MIES: ”Mitä sinä teit? Ojahan tulvii! Syksyn lehdet jäävät alle, ne pitää pelastaa.”

Alkaa sataa. Poika alkaa nauraa. Mies tuhahtaa ja lähtee laahustamaan. Poimii keppinsä.
 
VANHA MIES: ”Kirottu sade! Tämä on älytöntä. Haluan vain hetken rauhaa. Haluan päästä perille. Minua odotetaan.”

KERTOJA: ”Vedestä nousee pieni, puinen arkku. Pinta kimaltelee kuin kristalli. Vesi väistyy sen tieltä ja aaltoilee.” 

Poika ähkäisee ja kävelee. 

VANHA MIES: ”Älä mene lähelle sitä! Kuuletko, poika? Et saa koskea siihen! Pysähdy heti!”

POIKA: ”Minä vain katson. Ei tuonne mahtuisi kuin peltohiiri.” 

Arkku narahtaa. 

VANHA MIES: ”Pysähdy!”

Hiljaisuus.

VANHA MIES: ”Mitä sinä vetistelet siinä? Älä nyt ala vollottaa.” 

Poika kävelee nopein askelin miehen luo.

VANHA MIES: ”Hei! Käytöstavat, nuori mies! Minä tarvitsen tuota keppiä.”

POIKA: ”Kaikki hyvin.” 

VANHA MIES: ”Älä mene minnekään sen kanssa. Tule takaisin sieltä!”

Arkku narahtaa.

POIKA: ”Olen pian perillä. Minua odotetaan.”

KERTOJA: ”Poika sukeltaa arkkuun. Keppi on kadonnut.”

Posted by Nella Vatilo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *