Pohtiva essee: Mihin sosiaalinen media meidät johtaa

”Pernilla Gyntin” on kirjoittanut Pinja Hahtola, joka myös itse näyttelee Pernillaa. Hahtola on saanut inspiraation teokseen joulukuussa 2018, ja ensi-ilta on ollut 14. helmikuuta 2020, eli kirjoitus ja modernisointiprosessi on tapahtunut vuoden 2019 aikana. Alkuperäisen teoksen, symbolisen näytelmän Peer Gynt, on kirjoittanut Henrik Ibsen 1867. Symbolismi ei ole kadonnut modernisoinnista mihinkään. Pernilla Gynt on kotimainen kantaesitys, ja sen on ohjannut Sini Pesonen.  Esityksen pääosaa esittää Pinja Hahtola. Muita rooleja – isää, Sulevia, tosi-TV-juontajaa, Antonia, kotihoitajaa ja feissaria – esittää Jukka Peltola.

Esityksessä johdatellaan teemaan Pernillan tekemän ASMR-videon kautta, jossa hän kertoo lapsuuden tarinaansa, joka kuitenkin paljastuu selkeästi keksityksi saduksi. Roolihenkilöistä minua eniten kiinnostaa sivuhenkilö isä Åke Gynt. Hän on itse sairas, mutta huolehtii silti nelikymppisestä tyttärestään Pernilla Gyntistä. Åke Gynt on hahmona surullinen. Hän yrittää ymmärtää tytärtään, mutta ei kuitenkaan tunnu tajuavan häntä. Tunnelmaa rakennetaan television kautta näytettävällä Pernilla-livellä samalla, kun tapahtumat näkyvät lavalla. Pernilla-livet näyttävät tilannetta somen kautta ikään kuin somen silmillä, mikä tuo näytelmään lisää tasoja. Televisiossa näkyvät myös kommentit, joita Pernilla saa. Nämä kommentit selittävät Pernillan reaktioita. Kommentit ovat ilkeitä, jopa julmia. 

Esityksen lavastus on moderni. Lavastus on samaan aikaan täynnä yksityiskohtia, mutta silti pelkistetty ja yksinkertainen. Jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja sijoiteltu. Esimerkiksi  osassa seinillä olevissa peileissä on lintuja, jotka muistuttavat asunnon vanhuudesta. Pelkistetty värimaailma luo harmoniaa, yhtenäisyyttä ja saa katsojan keskittymään yksityiskohtiin. Teatteri Jurkan lavalle pääsee ulko-ovesta, jota hyödynnetään hyvin väliajan jälkeisessä osassa, ennen väliaikaa ovea ei käytetä, vaan sitä peittää verho. Ulko-ovi tuo tunnelmaa ja autiutta esitykseen, sillä ovesta tullaan sisään Pernillan kotiin. 

Teatteritekniikkana käytetään äänimaailmaa ja musiikkia, lähes joka kohtauksessa on musiikkia tai mikrofoneihin tehtyä puhaltelua ja kuiskailua. Mikrofoneihin puhaltelu ja kuiskailu viittaa tubemaailman ASMR-videoihin. Puhaltelu saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Äänimaailma tuo kohtauksiin autenttisuutta ja saa minut katsojana tuntemaan oloni paikassa ja hetkessä mukana olevaksi. Pernilla Gyntissä on hyödynnetty Peer Gyntiin luotua musiikkia, joka sitoo modernisoinnin alkuperäiseen teokseen.

Projisointia on hyödynnetty aitouden tunteen luomisessa hyvin. Pernilla kuvaa puhelimellaan tai kameralla lähes jatkuvasti toimintaansa, joka näkyy television välityksellä reaaliajassa. Se, mikä näkyy TV:ssä, tapahtuu somessa. Esityksessä käytetään hyödyksi hyvin valaistusta sekä lavastuksen peilejä, jotka ovat myös valotauluja. Valoja käytetään erityisen hyvin tunnelman luonnissa, sillä valaistus on monipuolista; kotona on kellertävä valaistus, Tubeconissa värikkäät ja välkkyvä valot. Näytelmän loppupuolella valaistus muuttuu entistä himmeämmäksi ja utuisemmaksi, mikä jättää avoimuutta todellisuuden ja kuvitelman välille. Mikäli esimerkiksi valoratkaisut tai äänimaailma olisi toteutettu eri tavalla, koen, että esitykseen olisi jäänyt aukkoja eikä se olisi tuntunut niin todelliselta.

Pernilla Gynt alkaa pohjatarinalla Pernillan lapsuudesta, tämä tarina kuitenkin paljastuu selkeäksi valheeksi. Se antaa osviittaa jo heti alkuun Pernillan hyvästä mielikuvituksesta. Tämän jälkeen Pernillan isä tulee paikalle ja keskeyttää Pernillan tarinankerronnan. Isä kertoo tarinan todellisen laidan ja Pernilla suuttuu isän kommenteista. Selkeä käänne on juuri ennen väliaikaa, kun Åke Gynt, sairas isä, kuolee. Väliajan jälkeen esitys jatkuu siitä, että Pernillan tila romahtaa isän kuoltua ja hän sekoaa. Hän on joutunut tai päässyt kotihoidon piiriin, riippuu siitä, kenen näkökulmasta katsoo onko kotihoidossa olo pääsemistä vai joutumista. Jää katsojan tulkittavaksi, mitä lopussa todella tapahtuu ja mikä enää on totta ja mikä ei. Katsojana minulle on jäänyt ristiriitainen tunne siitä, mitä todella tapahtuu, kuoleeko Pernilla vai näkeekö hän vain unta vai elääkö hän vain omaa harhaista todellisuuttaan.

Esityksen keskeisin hahmo on nimihenkilö, sairaan isänsä kanssa asuva aikuinen nainen, joka haluaa olla tubettaja. Hän tekee typeriä haasteita, valehtelee ummet ja lammet vain ja ainoastaan saadakseen somessa tykkäyksiä ja näkyvyyttä. Pernillan toiminta on alkanut välillä jopa ärsyttää minua. Jälkikäteen mietittynä alun pakkomielteinen suosionhakuisuus antaa katsojalle vihiä tulevasta. Näytelmän loppupuolella Pernillan mielentila romahtaa selkeästi, eikä hän enää tunnu erottavan todellisuutta ja kuvitelmaa toisistaan. Hän ei enää itsekään tiedä, kuka on Pernilla Gynt. 

Esityksen teema on se, kuinka haluamme ajaa omaa etuamme piittaamatta juurikaan muista. Toinen esityksen keskeinen teema on se, että teemme kaikkemme suosion takia. Tämä suosion tavoittelu voi ajaa meidät hulluuden partaalle. Itsekeskeisyytemme takia menetämme läheisemme. Esitys pohtii sitä, mihin asti olemme valmiit menemään suosion ja näkyvyyden tähden. Pernilla Gynt muistuttaa katsojaa siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua, kun ajattelee vain itseään eikä huomioi läheisiään. Pernilla ei pidä isästään, sillä tämä ei ymmärrä hänen suosionhakuisuuttaan. Isä taas ei ymmärrä, miksei Pernilla voi vain olla oma itsensä. Myös Pernillan oma mieli on ristiriitainen. Välillä hän vaikuttaa terveeltä ja normaalilta neljäkymmentävuotiaalta naiselta; toisessa hetkessä hän on arvaamaton ja kuulee ääniä.

Muutkin katsojat ovat suhtautuneet esitykseen mukaan tempaantuneesti ja eläytyvästi. Tämän on huomannut katsojien reaktioista, esimerkiksi edessäni istunut nainen on itkenyt väliajan alkaessa. Katsojat myös näkyvät kameroiden taustalla ja sitä kautta televisiossa, mikä luo osallistumisen tuntua. Minulle parhaiten mieleen on jäänyt isän kuolinkohtaus, jossa Jukka Peltola on tehnyt erinomaisen roolisuorituksen. Pernilla Gynt on esityksenä mielenkiintoinen, ja Teatteri Jurkan kotoisa, tiivis ja tunnelmallinen sali sopii sen esityspaikaksi loistavasti. Näytelmä on hyvä muistutus somen julmuudesta ja siitä, kuinka paljon valhetta sosiaalinen media sisältää. Ihmiset menevät äärimmäisyyksiin suosion tähden.

Posted by Pikku Myy