Mies, työjuhta vai kuningas?

Willy Loman (Hannu-Pekka Björkman) on itseään monipuolisimmin ilmaiseva hahmo Arthur Millerin näytelmässä Kauppamatkustajan kuolema. Tämän Kansallisteatterissa näkemäni näytelmän roolihenkilöistä Willy Loman on kiinnostavin ja ymmärrän hänet hahmona parhaiten. Hän myös ilmaisee tunteensa selvimmin, ja hänellä on niitä eniten. Jos Willy on surullinen, sen huomaa vakavasta ilmeestä ja tavallista hiljaisemmasta puheesta. Jos Willy on innostunut, hän liikkuu paljon ja puhuu kovaa. Jos hän suuttuu, hän purkaa suuttumustaan ympärillään oleviin ihmisiin ja asioihin. Hän saattaa esimerkiksi heittää tuolin tai huutaa vaimolleen.

Aluksi Willy käyttäytyy kuin kaikki olisi hyvin maailmassa, vaikka hän onkin hieman ongelmissa. Hän on masentunut tai sairas, ja se vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa suuresti. Hän on ajaa kolarin monesti, mutta hänen käytöksensä on eniten masentuneisuuden vaikutuksen alaisena. Hän on vuoroin kiivas, rauhallinen, innokas ja vihainen. Erikoista kyllä, Willy ei koskaan vaikuta iloiselta. Kun hän on hyvällä tuulella, se on kuin maanisuutta. Ollessaan vaimonsa kanssa hymy huulillaan hänen puheistaan ja olemuksestaan välittyy melankoliaa. Hänen puhuessaan jommankumman poikansa kanssa tilanne on jännittynyt kuin pommi, joka räjähtää väärän asian sanomisen seurauksena.

Willy kokee useita tarmon ja innon puuskahduksia näytelmän aikana. Aina kun hän suunnittelee tulevaa ja uhoaa menestystä, hänen silmänsä kirkastuvat ja puheen äänenvoimakkuus kasvaa. Joissain kohdissa näytelmää hän astuu aivan lavan eteen ja suorastaan huutaa yleisölle. Näiden puuskahdusten jälkeen Willy palaa nopeasti normaaliksi. Hänen olotilansa huutamisen aikana on herättänyt minussa sääliä, sillä hänen intonsa on sellaista, joka voisi muuttua itkuksi aivan yhtäkkiä. Jos hän olisi alkanut itkeä, en olisi yllättynyt yhtään. 

Kaikessa, mitä Willy tekee, näkyy hänen kokemansa stressi. Hän murtuu helposti painostettuna, menettää malttinsa vielä helpommin ja on itsetuhoinen. Willyn stressiä taitaa kyetä helpottamaan vain hänen vaimonsa Linda. Lindan kanssa Willy on rauhallisimmillaan. Hän myös saa Willyn ymmärtämään joitain asioita, joita tämä ei itse olisi tajunnut. Willyn stressi tulee kapitalismin vaikeuksista sekä kaikkien muiden paitsi hänen itsensä menestyksestä. Naapurin Charley työskentelee liikemaailmassa kuten Willy, mutta on paljon menestyneempi. Charleylla on myös toimivampi suhde poikaansa. Willyn veli taas on rikastunut timanteilla ja rohkeudella. Willy kyselee veljeltään aina, mikä on ollut menestyksen salaisuus. Willy kadehtii ja ihailee näitä molempia suuresti.

Willyn puheet ovat puolitotuuksia, joilla hän haluaa saada muut näkemään hänet suurena ja hienona miehenä. Willy on kuitenkin vain tavallinen kauppamatkustaja, joka ei edes ansaitse paljoa. Willy silti saa minut katsojana uskomaan häneen. Ellei näytelmän nimi olisi ollut “Kauppamatkustajan kuolema”, olisin odottanut onnellista loppua. Hänen puheidensa uskottavuus kumpuaa siitä, että vaikka kuinka mahdottomia julistukset ovat, hän uskoo niihin itse. Tämä on surullista, sillä puheet eivät toteutuisi. Hän käyttää sanojaan esittääkseen itsensä totuudenvastaisesti hyvässä valossa. Hän myös näkee itsensä samalla valheellisella tavalla.

Suurin osa Willyn näytelmän aikana kohtaamista vaikeuksista johtuu hänen omasta ylpeydestään. Esimerkiksi rahapulassa ollessaan hän kieltäytyy hyvän ystävänsä Charleyn tarjoamasta tehtävästä. Ironista kyllä, hän hyväksyy Charleylta rahaa työn sijaan. Kun hän ei pääse New Yorkiin toimistotöihin, hän alkaa raivota firman johtajalle ja hänet erotetaan. Hän ei myöskään suostu myöntämään epäonnistumisiaan, vaan puhuu suurista tulevista suunnitelmista. Häntä ei kuitenkaan voi valtavasti syyttää. Willy on ollut tunnettu ja hyvä kauppamatkustaja aikoinaan, ja hän vain haluaisi saada ne ajat takaisin. Silloin hänellä ei ole ollut rahaongelmia ja hänen suhteensa poikiinsa on ollut hyvä. Hän ei suostu hyväksymään niiden aikojen olevan ohi, vaan tekee itsestään suuren numeron kaikkialla, minne hän menee.

Näytelmän kuvaaman kapitalistisen Yhdysvaltain kulttuuri näkyy Willyn elämässä vahvasti. Hän on tavallinen keskiluokkainen myyntimies, jonka mielenterveys alkaa järkkyä monien velvollisuuksien ja muuttuvan maailman takia. Hän tekee valtavasti töitä, mutta laskut vain kasaantuvat ja palkka heikkenee. Hänen kulta-aikansa kulttuuri on ohi. Enää ei arvosteta ihmissuhteita eikä toveruus merkitse lähes mitään. Kyse on vain bisneksestä. Mitä Willy voi tarjota firmalle? Ei mitään? Willy saa siis lähteä. Tähän uuteen aikaan Willylla on hankaluuksia sopeutua. Nyt hänellä on talo, josta on velkaa, poika, joka ei menesty, ja poika, joka ei kasva aikuiseksi. Loppujen lopuksi Willy on mies, jolla on amerikkalainen unelma. Hän saa sen hetkeksi, mutta se murenee hänen käsissään näytelmän aikana. Hän on mies, jolle yhteiskunnan paine luo ongelmia, joita hän on liian ylpeä myöntämään. Lopulta Willy murtuu kaiken paineen, stressin ja velvollisuuden alla ja muuttuu vaivaiseksi mieheksi, jolla ei ole enää arvoa. Kun Willylla ei enää ole maailmalle tai perheelleen mitään annettavaa, hän päättää luopua elämästään henkivakuutusrahojen tähden.

 

Posted by Aapo Naulapää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *