Rosa Liksom – Kirjailijana poikkeus

Katsoin Yle Areenasta sarjasta ”Ammatti: kirjailija” dokumenttielokuvan ”Rosa Liksom”. Kyseisessä dokumenttifilmissä kerrotaan yksityiskohtaisesti Anni Ylävaaran – pseudonyymiltään tai taiteilijanimeltään Rosa Liksom – matkasta kohti kirjailijan uraa. 

Dokumenttifilmi alkaa kertomalla Anni Ylävaaran lapsuudesta. Lapsuutensa Anni on viettänyt vaatimattomissa oloissa lappilaisessa maanviljelijäperheessä. Hänen suora ja rehellinen asenteensa on kiteytynyt osaksi hänen välittämäänsä minäkuvaa, jonka piirteet näyttäytyvät hänen suosituissa kaunokirjallisissa teoksissaan, kuten Everstinnassa ja Hytti nro 6:ssa. Näissä teoksissa mahtipontista kieltä on mahdollisimman vähän. Ylävaara ei välitä hienostelevasta kielestä, koska hän itse on varttunut oloissa, joissa vaatimattomuutta on pidetty hyveenä.

Ensimmäiseen novelliinsa kirjailija on saanut idean ollessaan kesätyössä nuorison vastaanottokodissa Helsingissä. Kun hänelle on myönnetty 10 000 markan J.H.Erkon kirjallisuuspalkinto vuonna 1985, hän on käyttänyt rahansa Trans-Siperian junamatkaan. Matkan inspiroimana hän on kirjoittanut 25 vuotta myöhemmin romaanin Hytti nro 6, joka on voittanut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2011. Tietotaidolla on ollut myös väliä, sillä Ylävaara on käynyt maanpuolustuskurssin Everstinnaa tehdessään. Täten hän on ammentanut lisää tietoa puolustusvoimista. Dokumentti välittää Ylävaarasta työteliään vaikutelman.

Dokumentissa perehdytään paljon Ylävaaran kirjojen kielelliseen ilmaisuun ja tyyliin. Ylävaara käyttää teoksissaan mielellään meänkieltä eli Tornionjokilaakson murretta, koska hän pitää sitä omana äidinkielenään. Hän on tietoisesti halunnut nostaa meänkielen asemaa. Teoksissaan hän käsittelee mm. väkivaltaisia aiheita ja teemoja, esimerkiksi sotaa, kuten Everstinnassa. Anni Ylävaara kommentoi dokumentissa, että brutaaleja – rehevää, runsasta, ilmaisuvoimaista kieltä käyttäviä – kirjailijoita on nykyään liian vähän. Brutaaliksi hän luonnehtii vuonna 1994 kuollutta Charles Bukowskia.

Dokumentissa kameran käyttö on yksilökeskeistä. Värit tulevat hyvin esille, ja riippuen vuodenajasta dokumentti on sävyltään synkkä tai kirkas. Värejä on runsaasti, kun huomio on luonnossa tai Ylävaaran omissa maalauksissa. Kameran käyttö toteutuu kiitettävästi, sillä katsojan huomio on jatkuvasti Ylävaarassa, mikä on yhdestä henkilöstä kertovan dokumentin tarkoitus. 

Dokumentti on kiinnostava ja kattava kokonaisuus Anni Ylävaarasta alias Rosa Liksomista kuvataiteilijana ja kirjailijana. Lineaarinen kertominen menneisyydestä nykypäivään on sulavasti toteutettu. Tämän lisäksi Anni Ylävaaran rehellinen tapa kuvailla itseään vaikuttaa positiivisesti katsojan kokemukseen ja hänen vivahteikas persoonansa antaa katsojalle energiaa.

Posted by Nicklas Ferreira

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *