Fjodor Dostojevskin kirjaan Karamazovin veljekset perustuva samanniminen näytelmä on vähintäänkin ajatuksia herättävä teos, jossa audio-visuaalisten keinojen avulla kerrotaan toisistaan vieraantuneiden veljesten ja heidän isänsä tarina. Kyseisen näytelmäversion on ohjannut Samuli Reunanen, ja näytelmä esitetään Suomen Kansallisteatterissa.
Karamazovin veljekset -näytelmässä käytetään vahvasti avuksi kuvaa ja ääntä. Soittimet, DJ ja valkokangas kameroineen tuovat esitykseen uusia ulottuvuuksia ja vahvistavat tunnelman luomista, mikä ei onnistuisi perinteisellä lavastuksella. Tällaiset keinot ovat vaikuttavia ja tuovat lisää pöytään, kun niitä käytetään kohtuudella, mutta niiden varaan on helppo jäädä ja turvautua. Missä kohtaa ollaan katsomassa elokuvaa eikä teatteria? Vaikka Karamazovin veljekset –näytelmässä käytetään runsaasti näitä kyseisiä keinoja, on ne valittu hyvällä maulla.
Lavastuksesta puvustukseen: näytelmässä on päätetty, että ei olla täysin uskollisia alkuperäisen teoksen ajankohdalle. Siinä mielessä puvustus on jätetty taka-alalle, mutta koko näytelmän ei ole tarkoituskaan noudattaa tarkkaa kaavaa. Puvustus on tietyssä mielessä minimalistinen, koska kaikki niin sanotusti turha on jätetty ulkopuolelle. Ja tämä kyllä toimii oikein hyvin, mutta ei holistisempi puvustus olisi huonompi vaihtoehto myöskään.
Näyttelijäsuoritukset ovat hyvät. Jokainen näyttelijä onnistuu tehtävässään virheettä. Vain kerran yksi näyttelijä on unohtanut näkemässäni esityksessä vuorosanansa, mutta hänen puolustuksekseen on todettava, että roolin alkuperäinen esittäjä ei ole päässyt paikalle. Roolitus on myös kohtuullisen onnistunutta. Kaikki näyttelijät sopivat rooleihinsa ilman minkäänlaista tunnetta siitä, että joku toinen olisi hoitanut tehtävän paremmin.
Itse näytelmän sisältönä on pohdintaa herättävä aihe. Näytelmä käsittelee uskoa ja sitä, mihin uskoa. Näytelmä tuo esiin myös perheiden sisäisiä ongelmia ja epävakaan perheen vaikutusta ihmiseen.
Karamazovin veljekset on kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen näytelmä, jossa yhdistetään nykypäivän teknologia kerronnan tueksi ja nostetaan tarinankerronta uudelle tasolle. Myös tietynlainen minimalistisuus tuo tarinan lähemmäksi katsojaa ja paremmin ymmärrettäväksi nykypäivän yleisölle.
