Lyhytproduktio Jumissa: ideoista esitykseksi

ILME-linjan abeilla on ollut tapana tehdä esitys koulumme itsenäisyyspäiväjuhlaan. Esityksen valmisteluun on aikaa kokonainen kurssi, joka on loppujen lopuksi hyvinkin lyhyt aika teatteriesityksen rakentamiseen. Opiskelijat luovat esityksen pääosin itse, mutta opettaja auttaa ja ohjaa tarvittaessa.

 Lähdimme työryhmän kanssa liikkeelle miettimällä, mitä haluamme esityksellämme saavuttaa, sillä tavoite on jokaisen esityksen kulmakivi. Halusimme kaikki herättää tunteita ja ajatuksia sekä ottaa omalla tavallamme kantaa johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Aloimme siis miettiä ajankohtaisia aiheita. Pian tulimme siihen tulokseen, että suomalaisuus ilmiönä on ollut pinnalla jo kauemman aikaa. Seuraava kysymys olikin: mitä on suomalaisuus? Tästä ajatuksesta löysimme tiemme suomalaisten stereotypioiden pariin ja ideoita alkoi tulvia: huomasimme, että kyseisestä aiheesta meillä riitti sanottavaa.
 Saimme tehtäväksemme tarkkailla ympäristöä ja etsiä sieltä kiinnostavia tapahtumia, ihmisiä ja esineitä, jotka jotenkin liittyvät suomalaisuuteen. Näiden havaintojen pohjalta teimme paljon improvisaatioharjoituksia. Kävimme läpi tilanteita, joihin stereotyyppinen suomalainen ei haluaisi joutua ja kehitimme traagisiakin tarinoita tyypillisten suomalaisten hahmojen ympärille. Kaikki hahmot, aina väärinkäsityksiä aiheuttavasta savolaismyyjästä Väinämöisen kautta alkoholistiäitiin, heijastivat meidän kokemuksiamme ja käsityksiämme suomalaisuudesta.
 Havainnoistamme kehittyi niin huvittavia kuin surullisiakin improvisaatioharjoituksia ja tavoitteemme niin selkeytyivät kuin myös muuttuivat matkan varrella. Mutta miten sitten pyrimme saavuttamaan tavoitteemme? Koska kaikki hahmoistamme ja kohtauksistamme olivat kehittyneet havaintojemme ja kokemuksiemme pohjalta, yleisökin pystyisi oletettavasti samastumaan niihin. Samaan aikaan ajatuksia herättävän, koskettavan ja hauskan esityksen aikaansaaminen vaati kuitenkin tarkkaa mietintää, murreharjoituksia sekä Suomen historian tutkimista. Myös rajallinen aika esityksen pituudelle asetti omat haasteensa ja pakotti karsimaan osan ideoista, joita olisi riittänyt vaikka kuinka paljon.
Esityksen kokoamisen yhdeksi suurimmista haasteista muodostui hississä tapahtuvien kohtausten luonteva yhdistäminen hahmojen omiin kohtauksiin. Meillä oli nyt hahmojen omat kohtaukset, tapahtumapaikka ja juoni valmiina, mutta vielä piti keksiä, miten nämä kaikki yhdistettäisiin eheäksi kokonaisuudeksi. Erilaisten kokeilujen jälkeen päädyimme yksinkertaiseen ratkaisuun, joka oli helppo toteuttaa ja sopi tarinaamme mainiosti. Vaikka esityksemme koostui monesta erillisestä palasesta ja sisälsi paljon asiaa lyhyessä ajassa, saimme siitä kuitenkin koottua kokonaisuuden, joka kosketti ja nauratti. Niinhän se on elämässä aina – pienistä, ohikiitävistä hetkistä syntyy kokonaisuus, johon synnytään ja kuollaan. Meidän tehtävämme on päättää, mitä haluamme lopulla ajallamme saavuttaa.

Posted by Heidi Aarnio