Vaikeuksien kautta voittoon

Alla helpohko voitto

Alkusarjan toiseen otteluun Leijonat lähtivät hyvistä asemista. Lauantaina Tanskalta rautaisella kämmenellä kaavittu päänahka oli osoitus siitä, mihin Jalonen poikineen on kykenevä, ja vakuuttava avausottelu loi myös joukkueen sisäistä luottamusta pelitovereihin. Siinä missä Tanskaa pidettiin heiveröisenä ja nimettömänä vastustajana, oli maanantaina haastajan asemaan noussut Latvia jo piirun verran uhkaavampi vastaanasettuja. Aiemmin viikonloppuna Tshekin ahtaalle painanut Latvia tunnettiin yhtenäisyydestä, eikä balttialaisten aliarviointi tullut kysymykseenkään.

Painetta alusta saakka

Suomi aloitti ottelun ryminällä. Kiekkoa painettiin maalille ja peli pyöri kutakuinkin ainoastaan Latvian päädyssä. Tanska-ottelusta päälle jäänyt vaihde pakotti latvialaiset jäähyihin, ja tappavan tehokas ylivoima tuotti tulosta ajassa 13.54 Jarkko Immosen siirrettyä kiekon takatolpalta reppuun ohi täystyöllistetyn latvialaisvahti Edgars Masalskiksen. Esityön avausmaaliin taiteilivat huippusyötön jakanut Jyrki Välivaara sekä kakkosylivoiman arkkitehti Mikael Granlund. Peli sujui mallikkaasti, eikä muutamaa satunnaista laukausta luukun ottamatta kentällä nähty kuin yksi hyökkäävä joukkue.

Leijonat juhlivat Immosen tekemää 1-0- maalia. Juhlijoina Janne Niskala (vas.), Jarkko Immonen ja Mikael Granlund.

Historia toistaa itseään

Painostus jatkui toisessa erässä. Ykköshyökkääjät Ruutu-Koivu-Aaltonen tehtailivat tilanteita yksi toisensa perään, mutta lukemat pysyivät osaksi pystypuun, osaksi loisteliaan torjuntatyön tehneen Masalskiksen ansiosta samana. Edukseen esiintyi erityisesti myös ensimmäisessä pelissä huippusuorituksiin venynyt Juhamatti Aaltonen, jonka liikkuvuus ja syöttöpeli sekoittivat latvialaispakan kauttaaltaan. Viimeistely kuitenkin ontui, ja turhautuminen alkoi viedä mukanaan. Latvialle siunaantui tilaisuus tasoitukseen Topi Jaakolan saatua käsittämättömän turhan jäähyn, eikä KHL-liigan konkareita tarvinnut kahdesti käskeä. Riian Dynamon vakiomiehistöön kuuluva Krišjānis Rēdlihs toi Latvian tasoihin ajassa 33.36, eikä maalinsuulle edellisestä pelistä vaihdetulla Teemu Lassilalla ollut pienintäkään mahdollisuutta koppiin.

Vaikeudet alkavat

Kolmas erä alkoi tasalukemissa 1-1. Rēdlihsin laukoma ylivoimamaali oli  tuonut Latvian takaisin peliin, mutta ote pysyi edelleen Leijonilla. Lukuisista yrityksistä huolimatta maalinteko takkuili, ja pian oli Välivaaran vuoro huitoa itsensä jäähylle. Tuhritut maalipaikat kostautuivat heti erän alussa, kun Herberts Vasiļjevs pysäytti pelikellon aikaan 42.12. Ikävä pomppukiekko yllätti vakuuttavasti torjuneen Lassilan, ja Latvia oli 2-1-yllätysjohdossa. Oli aika kisojen ensimmäiselle takaa-ajolle.

Paine pysyi kuin pysyikin Latvian päädyssä, mutta maalia ei syntynyt. Lopun lähestyessä turhautuminen kasvoi kasvamistaan, mutta ratkaisu saapui, jälleen kerran, ylivoiman muodossa. Mailataituri Granlundin kakkosylivoima puski MM-debytantin johdolla hyökkäysalueelle. Granlund jakoi rystyllä maalin eteen Immoselle, joka jatkoi täysin vapaana olleelle Niko Kapaselle. Kokeneelle sentterille tuikkaaminen puolityhjään ei ollut haaste eikä mikään. Tasoitus syntyi ajassa 52.51.

Suomen Mika Pyörälä lensi maalin sisälle taistelun tuoksinassa.

Spektaakkelin aineksia

Varsinaisen peliajan päätyttyä tasan siirryttin jatkoajalle. Mikäli maalista poikki -periaattella pyörivä viisiminuuttinen ei toisi ratkaisua, olisi rangaistuslaukauskilpailun vuoro. Viihdekertoimeen vaikuttava rankkarikisa ei kuitenkaan ollut Leijonien toivelistalla päällimmäisenä, sillä painaahan harteita viimeistelyvikojen lisäksi myös 2000-luvun ”rankkarikirous”.

Neljällä neljää vastaan pelattava jatkoerä noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: Suomi painoi päälle, Latvia puolusti. Limppu kiersi Masalskiksen maalia suuntaan jos toiseenkin, ja pääsipä latvialaispuolustus kauhomaan sitä aina maaliviivalta saakka. Jatkuva paine pakotti punapaidat jäähyilemään, ja Leijonat saivat yrittää ratkaisua neljällä kolmea vastaan. Latvia kuitenkin kesti alivoiman, ja vaikka pompuillakin oli osuutta asiaan, jatkoerä pysyi maalittomana.

Lyhyehkön tauon jälkeen paremmuutta ratkottiin rangaistuslaukauskilpailussa. Norja oli jo aiemmin säväyttänyt kaatamalla naapurinsa ja kiekkojättiläisen Ruotsin rankkareilla, eikä tilanteiden samankaltaisuuksien esilletuominen auttaisi asiaa lainkaan. Paineita purkamaan Jalonen lähetti ensimmäisenä kentällä näkyvässä roolissa liukuneen Immosen. Jarkon kylmäpäinen ratkaisu nostaa kiekko maalin kattoon jätti latvialaisvahdin kylmäksi, ja oli Aleksandrs Ņiživijsin vuoro kokeilla. Ripeät harhautukset eivät kuitenkaan purreet, vaan Lassila koppasi pelivälineen näyttävästi hanskaansa.

Suomen toisena laukojana jäälle luisteli kapteeni Mikko Koivu. NHL-tähti jatkoi samalla linjalla Immosen kanssa, ja nosti kiekon varmasti rystyllä häkkiin. Koivun maali asetti Latvian seuraavan ampujan, Lauris Darzinsin kovan paikan eteen. Vakuuttavasti esiintynyt Lassila malttoi kuitenkin mielensä ja peitti Darzinsin yrityksen helposti vieden ottelun lopulta Suomen nimiin.

Aina voi parantaa

Vaikka voitto Latviasta olikin odotettavissa, ei se irronnut helpolla. Baltialaiset tarrasivat pisteisiinsä kiinni tahdolla, joka tuntui. Turhat jäähyt sekä oman pään huolimattomuus johtivat lopulta tarpeettomaan lisäerään. Näennäinen hallinta piti kiekkoa hyökkäyspäässä, mutta omaa päätyä kohden haparointi ja puolittaiset syötöt lisääntyivät tiuhaa tahtia. Positiivisuus tuli tälläkin kertaa esille kolmikossa Granlund, Aaltonen ja Immonen, jotka yksistään pitivät peliä jatkuvassa liikkeessä. Pelin parhaaksi pelaajaksi valittu Immonen keräsikin pisteet 2+1, ja uskomattomia syöttöjä jaellut Granlund poimi mukaansa kaksi syöttöpinnaa.

Petri Vehasen tilalle toiseen peliin valittu Teemu Lassila teki työnsä hyvin. Kumpaakaan takaiskua ei voi laskea Lassilan kontolle, vaan vastuu jää tyhmistä jäähyistä ja huolimattomuudesta kärsivälle kenttäosastolle. Aivan varauksettakaan ei Lassila torjunut; MM-debyyttiään läpikäyvä veräjänvartija myönsi hermoilleensa, ja soi kritiikkiä muun muassa omalle mailapelaamiselleen.  Loppua kohden myös osittainen epävarmuus ilmeni vaarallisina pomputuksina.

Kaiken kaikkiaan hieno esitys, mutta parempaan olisi pystyttävä. Hyökkäyspeli, etenkin ylivoima, toimii, eikä maalinteosta tulisi surra. Parannettavaa löytyisi esimerkiksi oman pään pelaamisen, alivoiman sekä avausten toteuttamisesta. Aina voi parantaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

– When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.

George Fisher

Mikko Yrjölä &  Janne Erola