Milena Törmi 09E ja Lauri Salaja 10E
Filmihallistudio tiistai 15.2.2011. Haastattelussa näyttelijä Jussi Vatanen. Ystävällinen, hauska, lämminhenkinen, lempeä, rauhallinen ja kypsä näyttelijä joutui kovan paikan eteen kertoessaan vaativasta työstään freelancer-näyttelijänä.
”Täähän on tällasta leikkimistä suurimmaksi osaksi”, Vatanen vastaa kysyttäessä näyttelemisen viehättävyydestä. Näyttelijäntyö on Vatasen mukaan – riippuen työpaikasta ja työtehtävistä – melko monipuolista ja sisältää paljon vaihtelua. On eri asia olla kiinnitettynä teatteriin, kuin toimia freelancerina kuten Vatanen. Freelancerin työstä Vatanen pitää, sillä se mahdollistaa uusiin työtilanteisiin ja ihmisiin tutustumisen. Teatterissa näytteleminen on aikataulujen puolesta tasaisempaa, sillä näytökset ja harjoitukset alkavat yleensä tiettyyn aikaan. Näyttelijäntyö painottuu kuitenkin useimmiten iltaan. Freelancerin uraa Vatanen ei ole mielestään valinnut, vaan on ajautunut sille muutamista pysyvistä työpaikkatarjouksista huolimatta. Tulevaisuudessa Vatanen pyrkii pysymään sillä linjalla, ettei valikoi roolejaan vaan tekee kaikenlaista, mitä tulee vastaan. Monen komediaroolin jälkeen näyttelijä kuitenkin myöntää tuntevansa pienoista velvollisuutta mennä teatteriin näyttelemään draamallisempi rooli, sillä se on jotain, mitä Vatanen ei ole tehnyt pitkään aikaan. ”Vähän alkaa nousta sellainen kynnys.”
Julkisuus ja henkilökohtainen elämä ovat asioita, jotka Vatanen pyrkii vahvasti pitämään erillään, mutta sanoo, ettei henkilökohtaisella elämällä ja ammatilla ole hirveästi eroa. ”Kyllä sitä on näyttelijä vaikka onkin kotona. Esimerkiksi ideoita roolihenkilön kehittämiseksi miettii vapaa-ajallakin”, Vatanen kertoo.”Tänään se oli sitä, että mä oon heränny aamulla aikaisin laittamaan penskalle aamupuuroa ja mä oon ollu muskarissa ja tullut sieltä suoraan tänne (Filmihallistudiolle).”
Jussi kuvaili työviikon Putouksen parissa olevan alkuviikosta kevyt ja rankkojen päivien keskittyvän lähemmäs lähetyspäivää. Kahdeksan viikon ajan näyttelijät saivat uudet tekstit tiistaisin työviikon alkaessa ja tehtävänä oli saada aikaan reilun tunnin pituinen lähetys lauantaiksi. Vertailuna on teatterityö, jossa on neljän tunnin harjoitukset kahdesti päivässä varsinkin isommissa teattereissa ja illat esityksiä. Viikolla myös työstettiin valmiiksi, muun muassa sketsihahmoille annettuja tehtäviä, kulissien takaisen pelin kuvausta sekä muutakin kuvausta vaativaa materiaalia itse lähetykseen. Lauantai-illan lähetykset esitettiin suorina, mikä toikin Vatasen mukaan näyttelijäntyöhön erityistä jännitystä. Lähetyksessä kun voi sattua ja tapahtua, mutta Vatanen kertoo kaiken sujuneen pieniä mokia lukuun ottamatta hyvin. ”On se vähän niin kuin olisi ensi-ilta joka viikko.” Vatanen myöntää kuitenkin Putouksen tuoneen näkyvyyttä jo melkein enemmän kuin olisi toivonut. ”Saletisti natsaa ja Let’s go kuulee tuolla vähän siellä sun täällä. Television voima on ihmeellinen.”
Nykyään spekuloidaan kulttuurialan koulutuksen runsautta kysyntään nähden. Tekijöitä alkaa olla työtä enemmän niin teatterin kuin muiden taidealojen puolella. Vatanen myöntää, että suomalaisia näyttelijöitä saattaa olla liikaa, mutta se on Vatasen mielestä muodostanut etenkin Helsinkiin paljon erilaisia näyttelijäryhmiä, improvisaatioryhmiä ja pienten teattereiden verkostoja. Se taas kehittää ammattitaitoa, kunnes töitä löytyy. Suomessa on pienet näyttelijäpiirit, mikä näkyy samojen näyttelijöiden esiintymisenä melkein kaikissa elokuvissa. Ohjaajien on helppo ottaa sellaisia näyttelijöitä, jotka tuntee jo valmiiksi ja joista tietää, mihin näyttelijä pystyy. Vastavalmistuneilla näyttelijöillä voi olla vaikeuksia työnsaannin suhteen, sillä heitä ei vielä tunneta. ”Onhan se siinä mielessä vaikeempaa kun sua ei tunneta vielä. – Kukaan ei tiedä että sä oot olemassakaan vielä.” Uran alkuvaiheessa on erityisen tärkeää mainostaa itseään. Aktiivinen työnetsintä, soittaminen teattereihin ja tuotantoyhtiöihin, CV sekä valokuvat kannattavat.
”Ihan hyvin. En tässä ala mitenkään kehuskelemaan,” Vatanen kommentoi sitä, miten näyttelijä tulee taloudellisesti toimeen ja kertoo olevansa siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että hän on välttynyt pitkiltä työttömyysjaksoilta. ”Mulla taitaa olla kaksi ja puoli kuukautta pisin jakso, kun ei ole ollut töitä.” Vatanen kuitenkin tähdentää, että tietoisesti jätti ottamatta töitä perheenlisäyksen takia. Teatteripalkat eivät ole kuitenkaan häävejä työmäärään nähden. Koulutetun näyttelijän vähimmäisperuspalkka on lain mukaan noin 2080 euroa, ja työt etenkin teattereissa keskittyvät iltojen näytöksiin. ”Sulle tulee se kuukausiliksa huolimatta, miten paljon sä teet.” Ylitöistä huolimatta iltalisien ja erillisten esityskorvausten puuttuessa ei rahaa tule kiinteää palkkaa enempää. Tulonlähteitä voi kyllä mahdollisuuksien mukaisesti olla monia: teatterin, TV:n ja elokuvan lisäksi näyttelijä voi tehdä esimerkiksi keikkoja. Vatanen myös korostaa, ettei yhdellä tulonlähteellä tule välttämättä toimeen, mutta useammalla päällekkäisellä pärjää komeasti.
”Mä oon melkein tehny sitä mitä on tarjottu, ja nyt on vaan sattunut, että tulee paljon komediallisia produktioita ja rooleja”, selittää Vatanen töitään. Olennaista näyttelijän töiden jatkumiselle on tietenkin uusien töiden saaminen. Haastattelun pohjalta sai sellaisen kuvan, etteivät suomalaiset ammattinäyttelijät niinkään juokse koekuvauksissa, vaan heitä pyydetään joko mukaan produktioihin tai koekuvauksiin. ”Joitakin pyydetään enemmän, joitakin pyydetään vähemmän.” Näin kävi Putouksen ja Napapiirin sankareiden kohdalla. Napapiirin sankareiden osalla Vatasta oli pyydetty koekuvauksiin, josta valikoitui sitten kolme miespäähenkilön joukkoon. ”Mä en tiedä, miten paljon se oli mun ansiota, että me päästiin siihen leffaan.”
Kokonaisen elokuvan taakse kätkeytyy paljon enemmän työtä, kuin sitä sitten parin tunnin elokuvaa katsellessa tulee ajatelleeksi. Elokuvatuotanto Napapiirin sankareissa roolijaon jälkeen alkoi lukutreeni, kuten moni muukin produktio. Oleellista juuri kyseisessä elokuvassa oli murteen opetteleminen. Kaikki roolityö pitää olla jo ennen kuvauksia tehtynä ja haastetta tuo aina TV- ja elokuva-alan lyhyet harjoitusajat. Teatterissa treenijaksoja saattaa olla parikin kuukautta, ja siellä on aikaa harjoitella näytelmää ja roolia sekä kaikkea, mitä ne pitävät sisällään. Kovin erilaisina Vatanen ei kuitenkaan pitänyt teatterin ja kameran edessä näyttelemistä. Vatanen kertoo, miten monikomponenttiset kohtaukset moottorikelkkojen kanssa saattavat tuoda omanlaista jännitystä, jos olosuhteellisista syistä, kuten puhdas hanki, on vain teknisesti mahdotonta tehdä kohtausta paria kertaa enempää.
Halusimme vielä tietää, miten suomalaisia näyttelijöitä arvostetaan Suomessa ja maailmalla. ”Hyvä kysymys itse asiassa”, Vatanen kommentoi kysymystä. Ulkomaanmenestyksen avaimina Vatanen näkee hyvän kielitaidon ja verkostot sekä managerit. Tarvitaan myös tuuria, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Arvostuksesta Jussi sanoo: ”En mä ole kokenut, että mua ei olisi arvostettu sen takia, että mä olen näyttelijä. Ei me ruveta ketään liikaa nostamaan, eikä liikaa latistamaan. En ole kokenut että mua olisi arvostettu, mutta ei mua olla väheksyttykään. Mut on otettu ihmisenä.”
3 vastausta artikkeliin “”Mut on otettu ihmisenä.” – haastattelussa Jussi Vatanen”
Hyvän kuvan ovat Jussista antaneet ja saaneet – ja myös hyvän jutun tehneet.
[…] Lue artikkeli »» […]
Jee, kiitos!